Ruotsinpyhtää

Ruotsinpyhtää Strömfors
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Loviisa ja Pyhtää
vaakuna	sijainti
Sijainti	60°31′25″N, 026°28′10″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Itä-Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Loviisan seutukunta
Kuntanumero	701
Hallinnollinen keskus	Ruotsinpyhtään kirkonkylä
Perustettu	1743
Liitetty	2010
– liitoskunnat	Loviisa Pernaja Liljendal Ruotsinpyhtää
– syntynyt kunta	Loviisa
Pinta-ala	470,03 km² [1] (1.1.2009)
– maa	276,67 km²
– sisävesi	15,25 km²
– meri	178,11 km²
Väkiluku	2 893  [2] (31.12.2009)
– väestötiheys	10,46 as./km² (31.12.2009)
Ikäjakauma	2008 [3]
– 0–14-v.	15,6 %
– 15–64-v.	64,4 %
– yli 64-v.	20,1 %
Infobox OK

Ruotsinpyhtää (ruots. Strömfors) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Itä-Uudenmaan maakunnassa Etelä-Suomen läänissä. Kunnan asukasluku vuonna 2009 oli 2 893,^[2] ja pinta-ala 470,03 km², josta 276,67 km² oli maata ja 15,25 km² sisävesialueita.^[1] Kunta oli kaksikielinen: 79 prosenttia asukkaista puhui suomea ja 19 prosenttia ruotsia. Ruotsinpyhtään naapurikunnat olivat Kouvola (Anjalankoski ja Elimäki vuoteen 2008), Lapinjärvi, Loviisa, Pernaja ja Pyhtää.

Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuoden 2010 alussa yhdessä Liljendalin ja Pernajan kanssa. Kunnan koillisosassa sijainneet Haaviston ja Vastilan kylät liitettiin Pyhtääseen ja samalla Kymenlaakson maakuntaan.^[4]

Uudenmaan liiton maakuntahallitus valitsi Strömforsin vuoden 2018 uusmaalaiseksi kyläksi.^[5]

Kunnan slogan oli "tulevaisuuden mahdollisuuksia keskellä historiaa".^[6]

Ruotsinpyhtään alue oli alkujaan osa Pyhtään pitäjää. Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjän ja Ruotsin raja vedettiin Kymijoen läntisimpään haaraan Ahvenkoskelle. Pyhtään itäinen puoli ja Pyhtään kirkko siirtyivät Venäjän haltuun ja Ruotsille jäänyttä länsiosaa alettiin kutsua Ruotsinpyhtääksi, ruotsiksi Svenska Pyttis. Vuonna 1817 pitäjän ruotsinkielinen nimi muuttui virallisesti Strömforsiksi.^[7]

Ruotsinpyhtään seurakunta jatkoi itsenäisenä seurakuntana vuoden 2018 loppuun asti, jolloin se yhdistyi Loviisan suomalaisen seurakunnan ja Lapinjärven suomalainen seurakunnan kanssa uudeksi Agricolan suomalaiseksi seurakunnaksi^[8].

Vapaaherra Johan Creutz perusti Petjärven kylään kankivasarapajan vuonna 1695. Viereinen koski ja läheiset metsät tarjosivat pajalle hyvät toimintaedellytykset. Ruukki sai nimen Strömfors vuonna 1744, jolloin ruukinpatruunat Anders Nohrström ja Jakob Forsell ostivat pajan ja perustivat manufaktuuripajan, sahan ja myllyn. Vuonna 1781 pajan omistajaksi tuli Jakob Forsellesin poika, vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri ruukkitilan 31-vuotiaana. Ruukin nykyinen ilme on peräisin hänen ajaltaan.

Ruukki säilyi af Forsellesin suvun hallussa vuoteen 1876 asti, eli yhteensä 132 vuotta. Vuonna 1886 kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ja keskittyi erityisesti sahatoimintaan. Vuonna 1947 A. Ahlström Oy perusti ruukkiin muovi- ja sähkötarvikkeita valmistavan tehtaan. Rautaruukkipajat lopettivat toimintansa yli 250 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 1950 ja sahatoiminta lakkasi kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1969 ruukkialueelle vahvistettiin Suomen ensimmäinen haja-asutusalueen taajaman suojelukaava. Alue rakennuksineen on Museoviraston suojeluksessa.^[9] Strömforsin ruukin alueen kahdeksan rakennusta, navetta, alapaja, talli, verkhuusi, saha, aitta, letkuvaja ja sauna, myytiin vuoden 2021 syksyllä Strömforsin Yrityspuisto Oy:lle. Rakennusten pinta-ala on lähes 5000 neiötä ja kauppaan kuuluvat myös maa-alueet, reilut 11 000 neliötä, joilla rakennukset sijaitsevat.^[10] Yhtiön on tarkoituksena on rakentaa hyvinvointi- ja luontomatkailun keskus, jota voisi käyttää myös ympärivuotisesti. Yhtiö omistaa jo ennestään vanhan sähkötarviketehtaan alueen eli Strömforsin yrityspuiston. Lisäksi yhtiön käytössä on ollut kartanorakennus ja sen läheisyydessä sijaitseva Krouvinmäen majoitusrakennus, joissa toimii tällä hetkellä (2022) Strömforsin Bed & Bistro.^[10]

Ruukin alueella sijaitsee myös vuonna 1770 valmistunut ja 1898 nykyisen ulkoasunsa saanut Ruotsinpyhtään kirkko.^[11] Kirkon alttaritauluna komeilee Helene Schjerfbeckin vuonna 1898 maalaama "Ylösnousemus". Teos jäi Schjerfbeckin ainoaksi alttarimaalaukseksi.^[12]

Ahvenkosken pohjoispuolella Pyhtään ja Loviisan rajalla sijaitseva Savukosken silta valmistui vuonna 1927. Kokonaispituudeltaan 60-metrisen, tyypiltään harvinaisen betonisen yksinivelisen kaarisillan rakensi tanskalainen urakoitsijayhtiö Christiani & Nielsen. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen vastaavanlainen maantiesilta koko maailmassa. Silta oli taloudellinen rakentaa, koska sen rakenteet vaativat tavallista vähemmän betonia. Betonointi kuitenkin epäonnistui ja silta alkoi rapautua jo 1930-luvulla. Se jäi pois käytöstä 1960-luvulla, kun Loviisan ja Kotkan välinen tieosuus oikaistiin. Siltaa on korjattu 1980-luvulla. Vuonna 1984 se vihittiin museosillaksi.^[13][14]

Ruotsinpyhtään alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Ruotsinpyhtään puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Ruotsinpyhtään murre kuuluu kaakkoishämäläiseen Iitin ryhmään.^[15] Ruotsinpyhtään ruotsinkielinen Strömforsin murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän itä-uusimaalaisiin murteisiin.^[16]

Ruotsinpyhtään pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla palvilihasoppa ja klimpit, suolalahna ja karpalokiisseli.^[17]

• Henrik Kullberg (1891–1953), kansanedustaja (RKP)^[18]
• Gustaf Mickels (1879–1949), kansanedustaja (RKP)^[18]

• Ruotsinpyhtään tehdasrata
• Kullan kartano

• Suomen Sukututkimusseura: Tietoja seurakunnista (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsinpyhtää Wikimedia Commonsissa

• Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Ruotsinpyhtää ei halua liittyä Loviisaan

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Suomi (KANTO) Henkilöt Yle Uppslagsverket Finland