Sahalin

Sahalin
Сахалин

Sahalinin sijainti Venäjän kartalla

Sijainti	Kaukoitä, Tyyni valtameri
Vesialue	Japaninmeri, Tyynimeri
Korkein kohta	1 609 m
Pinta-ala	78 000 km²

Väestö

Asukasluku	673 100
Suurin kaupunki	Južno-Sahalinsk
Kieli	venäjä

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa Wikidataa

Sahalin (ven. Сахалин, kiin. 库页岛, Kùyè dǎo, jap. 樺太, Karafuto) on saari Tyynen valtameren luoteisrannikolla. Saari kuuluu kokonaisuudessaan Venäjälle ja muodostaa yhdessä Kuriilien kanssa Sahalinin alueen eli oblastin. Sen pääkaupunki on Južno-Sahalinsk.

Sahalin on suurin Venäjän saari. Se on 948 kilometrin pituinen, 25–170 kilometrin levyinen ja sen pinta-ala on 78 000 km². ^lähde? Sahalinin erottaa lännessä mantereesta pitkä ja kapea Tatariansalmi ja etelässä Japanin Hokkaidosta La Pérousen salmi.

Sahalinilla kulkee kaksi vuorijonoa etelästä pohjoiseen; ne saavuttavat 600–1500 metrin korkeuden. Länsi-Sahalinin vuorten korkein huippu on Itšare 1481 m, Itä-Sahalinin vuorten Lopatin 1609 m. Tymin-Poronaiskin laakso erottaa vuorijonot toisistaan. Suurin joki on Tym, 400 km. Se laskee Ohotanmereen pohjoisessa.

Eurooppalaiset löysivät saaren 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun tutkimusmatkoilla. Japani vaati saaren omakseen vuonna 1845. Vuonna 1855 sovittiin Venäjän ja Japanin kesken saaren yhteishallinnasta. 1875 Japani luovutti saaren Venäjälle vaihtokauppana Kuriileista. Vuodesta 1884 lähtien Sahalinin ensimmäisenä kuvernöörinä toimi Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraali Andreas Hintze. Japani sai Sahalinin eteläosan vuonna 1905 Venäjän–Japanin sodan päätteeksi. Neuvostoliitto valloitti sen toisen maailmansodan lopussa 1945, jolloin 400 000 japanilaista evakuoitiin saaren eteläosasta. Rauhansopimusta ei ole tehty, koska joidenkin Kuriilien saarten asema on edelleen kiistelty. Japani luopui vaatimuksistaan Etelä-Sahaliniin 1952, mutta ei hyväksynyt Neuvostoliiton hallintaa.

1900-luvun alussa saarella oli 32 000 venäläistä, joista 22 150 rangaistusvankeja, ja muutamia tuhansia alkuperäisasukkaita. Saaren väestö on nykyään 673 100, joista 83 % venäläisiä. Pääkaupungissa Južno-Sahalinskissä on 200 000 asukasta, mukana merkittävä korealainen vähemmistö. Korealaiset muuttivat tai tuotiin saarelle toisen maailmansodan jälkeen hiilikaivoksiin.

28. toukokuuta 1995 7,5 Richterin maanjäristys surmasi 2 000 ihmistä Neftegorskin kaupungissa.

Korsakovin satamakaupungista on suora lauttayhteys Japaniin ja Holmskista pääsee lautalla mantereelle. Saaressa on japanilaisten aikanaan perustama rautatieverkosto, jota parhaillaan^milloin? muunnetaan kapearaiteisesta normaaliin Venäjän raideleveyteen. Pohjoisessa rautatie ulottuu Noglikiin. Saaren rautatiet yhdistää mantereeseen lauttayhteys Vanino–Holmsk. Aluetta palvelee Južno-Sahalinskin lentoasema, josta on suorat lentoyhteydet muun muassa Moskovaan, Habarovskiin ja Vladivostokiin.

Sahalinin ja mantereen välille on tehty suunnitelmia tunneliyhteydestä. Vuonna 1950 Josif Stalin määräsi maanalaisesta 13 km pitkästä ja 70 metrin syvyydessä kulkevasta rautatietunnelista Nevelskin salmen ali. ”Projekti №6:ta” varten työhön tuotiin 8 000 gulag-vankia. Stalinin kuoleman jälkeen projekti hylättiin ja sitä arvosteltiin kannattamattomaksi.

Osana Venäjän laajaa kaukoidän kehityssuunnitelmaa vanhan projektin mahdollisuuksia on tarkkailtu uudelleen. Kuljetusministeriö ja Sahalinin alue ovat tehneet suunnitelman kolmen miljardin dollarin hintaisesta hankkeesta moottoritie- ja rautatietunnelista. Se rahoitettaisiin liittovaltion budjetista osana Sahalinin kulkuyhteyksien parantamista.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sahalin Wikimedia Commonsissa