Smolna

Tämä artikkeli käsittelee rakennusta Helsingissä, Pietarissa sijaitsevat Smolnan instituutti ja Smolnan luostari.
Smolna
Osoite Eteläesplanadi 6
Sijainti Helsinki
Valmistumisvuosi 1822
Suunnittelija Carl Ludvig Engel
Omistaja Suomen valtio
Tyylisuunta empire
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Smolna on Helsingin Kaartinkaupungin kaupunginosassa sijaitseva empiretyylinen rakennus, joka nykyään toimii valtioneuvoston juhlahuoneistona. Vuonna 1822 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Smolna on historiansa aikana toiminut muun muassa Suomen kenraalikuvernöörin ja valtionhoitajan virka-asuntona, Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston päärakennuksena sekä Helsingin punakaartin päämajana, jolloin rakennus sai kansan suussa sitkeästi säilyneen Smolna-nimen pietarilaisen esikuvansa mukaan.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vallan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen Suomen sotaväen ylitarkastajan eli divisioonankomentajan virkataloksi. Rakennuksen pohjakerrokseen sijoitettiin virastohuoneita ja ylempään kerrokseen divisioonankomentajan asunto sekä edustustilat. Engel teki rakennuksesta pienen mutta hienostuneen yksityispalatsin, jonka julkisivulle joonialainen pylväikkö ja pitkä edustusparveke antavat arvokkaan leiman. Toisen kerroksen edustushuoneisto koostui suurista saleista ja salongeista, jotka oli asetettu peräkkäin, niin että huoneiden väliset pariovet avaamalla voitiin luoda talon päästä päähän ulottuva näkymä. Talo valmistui vuonna 1822 ja sen ensimmäinen asukas oli divisioonankomentaja Gustaf Adolf Ehrnrooth.[2]

Divisioonankomentaja joutui muuttamaan pois komeasta virkatalostaan jo 1828, kun se annettiin tilapäisesti Turusta Helsinkiin muuttaneen yliopiston käyttöön. Tilat vapautuivat jälleen yliopiston päärakennuksen valmistuttua 1832. Divisioonankomentajan virka oli kuitenkin tällä välin lakkautettu, ja talo jäi ilman käyttäjää. Helsingin porvaristo ehdotti sen muuttamista raatihuoneeksi, sillä vanha raatihuone oli määrä purkaa Senaatintorin rakentamisen tieltä, mutta tätä ehdotusta ei hyväksytty. Lopulta tehtiin kompromissiratkaisu ja talosta tuli Suomen kenraalikuvernöörin virka-asunto. Kenraalikuvernöörin käytössä aiemmin ollut Bockin talo puolestaan muutettiin raatihuoneeksi. Kenraalikuvernöörien aikana talo oli Helsingin seuraelämän keskus ja sitä uudistettiin ylellisemmäksi. Arkkitehti Carl Albert Edelfelt muutti 1860-luvulla Engelin aikaisen pelkistetyn sisustuksen muodikkaammaksi ja loistokkaammaksi. Ensimmäisen sortokauden aikana 1890-luvulla taloon rakennettiin ortodoksinen kappeli,[1][2] joka sai lempinimen "Bobrikovin kirkko".

Itsenäisyyden aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Smolna toimi sisällissodan aikana Helsingin punakaartin päämajana. Punakaartien yleisesikunta valtasi entisen kenraalikuvernöörin palatsin käyttöönsä 8. tammikuuta vuonna 1918. Rakennus sai tuolloin myös nykyisin tunnetun nimensä Pietarissa sijaitsevan Smolnan palatsin mukaan.[1][3] Helsingin vallanneiden saksalaisjoukkojen komentaja kenraalimajuri Rüdiger von der Goltz piti myös päämajaansa Smolnassa vuonna 1918.[4] Tämän jälkeen Smolna toimi valtionhoitaja C. G. E. Mannerheimin virka-asuntona vuoteen 1919 saakka.[1] Hänen jälkeensä talon sai käyttöönsä valtioneuvosto, ja siinä sijaitsi muun muassa ulkoministerin virka-asunto.[5]

Vuonna 1964 Smolna entisöitiin ja rakennuksesta tehtiin valtioneuvoston juhlahuoneisto.[1] Talossa pidettiin edustustilaisuuksien lisäksi vuosikymmenien ajan myös hallitusneuvotteluja, hallituksen iltakouluja ja budjettiriihiä, kunnes hallitus 1990-luvulla sai käyttöönsä Säätytalon.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lampi, Leo: Ruokavieraita Smolnassa. Kajaani: Kainuun Sanomat, 1986.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Valtioneuvoston juhlahuoneisto Valtioneuvosto. Viitattu 1.10.2017.
  2. ↑ a b Johanna Luhtala & Markus Manninen: Smolna - rakennushistoriaselvitys Senaatti-kiinteistöt. 2011. Viitattu 1.10.2017.
  3. ↑ Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 255. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3
  4. ↑ Rudiger Goltz: Meine Sendung in Finnland und im Baltikum, s. 75. Ripol Klassik, 1920. ISBN 9785883355034 Teoksen verkkoversio (viitattu 1.10.2017).
  5. ↑ Nk. Smolna, Valtioneuvoston juhlahuoneisto; Fabianinkatu 25. Eteläesplanadi 6; Helsinki. Finna. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 1.10.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Smolna&oldid=22021821”