Ympärileikkaus uskonnoissa

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Juutalaisuudesta ja kristinuskosta olisi hyvä kirjoittaa jonkun yleislähteen pohjalta. Nyt artikkelissa viitataan paljon Raamattuun, keskiajalla eläneeseen filosofiin ym. alkuperäislähteisiin. Tarvitaan tutkimuskirjallisuutta lähteeksi. Lisäksi pitäisi käsitellä myös muita kuin abrahamilaisia uskontoja. Esimerkiksi enkkuwikin artikkelissa on oma lukunsa hindulaisuudelle, muinaisen Lähi-idän uskonnoille jne.

Uskonnoissa ympärileikkaus on uskonnollisin perustein tapahtuva leikkaus ja rituaali, jossa poistetaan esinahan kärkiosa. Joskus sanalla voidaan tarkoittaa myös tyttölapsen ulkoisten sukuelinten poistoleikkausta eli naisen sukupuolielinten silpomista.^[1]

Poikien ympärileikkausta harjoittavat sekä juutalaiset että muslimit. Sitä esiintyy jonkin verran myös Afrikan kristittyjen parissa. Naisen sukupuolielinten silpominen on huomattavasti harvinaisempi ja kiistanalaisempi käytäntö, mutta myös sitä perustellaan usein uskonnolla.

Pääartikkeli: Berit mila

Juutalaisten uskonnollisiin rituaaleihin kuuluu poikalasten ympärileikkaus,^[2][3] joka tunnetaan nimellä Berit mila.^[3] Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala antoi Abrahamille käskyn ympärileikkauttaa itsensä sekä miespuoliset jälkeläisensä ja palvelijansa.^[4] Määräys poikalasten ympärileikkaamisesta kahdeksan päivän ikäisenä esiintyy myös Kolmannessa Mooseksen kirjassa.^[5]

Eräät tutkijat ovat otaksuneet, että israelilaiset omaksuivat ympärileikkauksen egyptiläisiltä.^[6] Egyptissä tosin ei ympärileikattu kaikkia miehiä, vaan ainoastaan tiettyihin pappisvirkoihin vihityt.^[7] Kun Juudan ja Israelin kuningaskunnat menettivät itsenäisyytensä, ympärileikkauksen merkitys israelilaisten kansallisena ja uskonnollisena symbolina korostui.^[7] Kun roomalaiset ajoivat juutalaiset maanpakoon Juudeasta vuosien 66–70 ja 132–135 juutalaissotien jälkeen, juutalaismiesten ympärileikkauksesta tuli entistä keskeisempi tuntomerkki juutalaisyhteisöön kuulumisesta.^[8]

Juutalaiset perustelevat ympärileikkausta myös muilla kuin uskonnollisilla syillä. Moses Maimonides (1135-1204) katsoi, että operaatio kuuluu tehdä vain uskonnollisista syistä.^[9] Hän näki siinä kuitenkin muitakin hyötyjä. Se lisäsi juutalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja esti huijareita esiintymästä juutalaisina.^[9] Tärkeä syy oli ympärileikkauksen hillitsevä vaikutus seksuaaliseen käyttäytymiseen. Maimonides katsoi, että ympärileikkaus vähentää seksuaalista halua ja kykyä ja auttaa näin pitämään yllä moraalista käytöstä. Tarkoitus oli heikentää miehen kykyä seksuaaliseen kiihottumiseen ja vähentää hänen kokemaansa seksuaalista nautintoa.^[10][11] Myös naisen on vaikea luopua ympärileikkaamattomasta miehestä oltuaan tämän kanssa sukupuoliyhteydessä.^[9] Maimonides totesi, että kyseessä on tässä suhteessa "erittäin ankara toimenpide".^[10][12] Seksuaalisuuden kontrollointi on myöhemminkin nähty juutalaisuuteen kuuluvan ympärileikkauksen yhtenä tarkoituksena.^[13]

Luukkaan evankeliumi kertoo, että Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä aikansa juutalaisen tavan mukaan.^[14] Jeesuksen ympärileikkauksesta tuli varsin suosittu aihe 1000-luvulta lähtien katolis-kristillisessä taiteessa. Useammallakin eurooppalaisella kirkolla väitetään olevan uskonnollisena reliikkinä Jeesukselta ympärileikattu esinahka. Useissa kristillisissä kirkkokunnissa kuten ortodoksisessa,^[15] anglikaanisessa^[16] ja luterilaisessa^[17] kirkossa uudenvuodenpäivää (1. tammikuuta) vietetään Jeesuksen ympärileikkauksen ja nimenannon muistopäivänä.

Varhaisimmat kristityt olivat juutalaissyntyisiä ja näin ollen heistä miehet olivat ympärileikattuja. Kun kristinusko alkoi levitä muiden kansojen keskuuteen, syntyi kristittyjen kesken kiistaa siitä, onko muutkin kristinuskoon kääntyvät miehet ympärileikattava ja olivatko he muutoinkin velvolliset noudattamaan Mooseksen lakia.^[18][19] Kysymyksen ratkaisemiseksi Jerusalemissa pidettiin noin vuonna 48 kokous. Voitolle pääsi muun muassa Paavalin ja Barnabaan esittämä kanta, jonka mukaan käännynnäisten niskaan ei ole pantava "iestä, jota isätkään eivät ole jaksaneet kantaa." Vain muutamien Mooseksen lain määräysten katsottiin enää velvoittavan kristittyjäkin.^[20][18] Paavali käsitteli kysymystä myös kirjeissään^[18], varsinkin roomalais-^[21] ja galatalaiskirjeessä^[22][23] Hän vetosi muun muassa siihen, että Vanhan testamentinkin mukaan Abrahamin usko oli luettu hänelle vanhurskaudeksi jo kauan ennen kuin hänet oli ympärileikattu.^[24] Hän myös selitti, että Mooseksen laki, johon määräys ympärileikkauksesta sisältyi, oli alkujaankin tarkoitettu vain välivaiheeksi, joka oli määrä olla voimassa Kristuksen tuloon asti.^[18][25] Poikien ympärileikkaus esiintyy Vanhassa ja Uudessa Testamentissa myös metaforana, joka viittaa kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan. ^[26][7]

Keniassa kristillinen Nomiya -kirkko vaatii jäseniltään ympärileikkausta.^[27] Lähes kaikki Etiopian ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat miehet on ympärileikattu^[27] ja tapa kuuluu uskonnon vaatimuksiin.^[28] Tapa on käytössä myös Egyptin koptikristittyjen parissa.^[29] Afrikassa on lisäksi pieniä kristillisiä yhteisöjä, jotka harjoittavat tyttöjen ympärileikkausta.^[30]

Pääartikkeli: Ympärileikkaus islamissa

Arabian sanalla khitan (ختان, ympärileikkaus) voidaan viitata sekä miehen että naisen sukuelinten leikkaamiseen. Naisen leikkaamisesta käytetään myös sanaa khifad (خِفَض) tai khafd (خفض).^[31]

Ympärileikkausta ei mainita Koraanissa.^[31] Sen sijaan profeetan sunnasta kertovissa pääosin 800-luvulla kootuissa haditheissa on ympärileikkausta koskevia määräyksiä, joiden perusteella rituaali vakiintui šarialakiin. Miesten ja naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on tärkeissä kuuteen kirjaan kuuluvissa kokoelmissa, kuten Sunan Abi Dawud (41:5251), Sahih Muslim (3:684), Muwatta (2:19:71) ja Jami` at-Tirmidhi (1:1:109).^[32] Ympärileikkaus ei erityisesti korostu šarian sisällössä, vaan sitä koskevat määräykset ovat lakeja muiden joukossa.^[31] Kansanomaisessa islamissa sille annetaan kuitenkin suuri merkitys.^[31] Al-Bukhari kertoo muslimien kunnioittaman Abrahamin aloittaneen tavan,^[33] ja perimätiedon mukaan profeetta Muhammed syntyi ympärileikattuna.^[31]

Poikien ympärileikkaus on normaali käytäntö muslimivaltioissa.^[34] Miltei kaikki muslimimiehet on ympärileikattu. WHO:n mukaan arviolta 30 % maailman miehistä on ympärileikattu, ja heistä noin kaksi kolmasosaa on muslimeja.^[35] Myös tyttöjen sukuelinten silpominen on monissa muslimimaissa yleistä, ja sitä esiintyy sekä Afrikassa, Lähi-idässä että Aasiassa.^{[34][36][37][38][39]} Muslimityttöjen leikkaaminen on kuitenkin selvästi harvinaisempaa kuin poikien, ja sen soveltamisessa on suuria eroja muslimimaiden välillä.^[40][30]

Islamin lakikoulukunnat ovat erimielisiä ympärileikkauksen pakollisuudesta. Šaria jakaa teot kiellettyihin, vältettäviin, neutraaleihin, suositeltaviin ja pakollisiin.^[41] Shafi’i-koulukunnan mukaan ympärileikkaus on pakollista ja sen laiminlyönti synti.^[42][43] Hanbalit pitävät tyttöjen ympärileikkausta suositeltavana. Hanafeille se on tyttöjen osalta uskonnollisesti neutraali asia ja vain suosionosoitus aviomiehelle.^[44] Maliki-koulukunta pitää sekä poikien että tyttöjen ympärileikkausta suositeltavana mutta ei pakollisena.^[31][45][46] Myös šiialaiset ja’farit pitävät ympärileikkausta vain suositeltuna, eivät pakollisena.^[47][48] Hyvin pieni koranistinen suuntaus vastustaa ympärileikkausta, koska sitä ei mainita Koraanissa.^{[49][50][51][52][53]} Useimmat lainoppineet pitävät poikien ympärileikkausta tyttöjen leikkaamista tärkeämpänä.^[54] Naisten silpomisen suhteen fatwat ovat osittain ristiriitaisia. Jotkut lainoppineet suosittelevat tyttöjen leikkaamista, toisten mukaan islam kieltää fyysisen vamman tuottamisen ja siten myös naisen sukuelinten silpomisen.^[55] Lisäksi naisten leikkaamista käsitteleviä haditheja on pidetty epäluotettavina ja monitulkintaisina.^[54] Egyptiläisen Islamic Research Councilin vuonna 2007 antaman julistuksen mukaan tyttöjen silpominen on islamin vastaista.^[55] Islamilaisen yhteistyöjärjestön pääsihteeri antoi 2012 samansisältöisen lausunnon ja vaati käytännön lopettamista.^[56] Mikään lakikoulukunta ei silti toistaiseksi ole muuttanut asiassa kantaansa.

Keskiaikaisten šaria-käsikirjojen mukaan poika tulee ympärileikata seitsemäntenä tai kahdeksantena päivänä syntymästä, ennen kymmenen vuoden ikää tai viimeistään aikuisena.^[31] Muslimipojat on perinteisesti leikattu murrosiässä, mutta nykyään ympärileikkaus tehdään yhä useammin jo vauvalle.^[57] Umar Barakat (k. 1890) toteaa, että ympärileikkaus tarkoittaa pojilla esinahan poistamista ja tytöillä klitoriksen poistamista.^[58] Al-Nawawin (k. 1277) mukaan tytöiltä pitää leikata ”pieni osa nahkaa genitaalien yläosasta”.^[31] Islamilaiset lähteet eivät tunne laajaa leikkausta eli infibulaatiota. Sen sijaan imaami Mishkat al-Masabih on välittänyt hadithin, jonka mukaan profeetta sanoi Medinassa tyttöjen ympärileikkausta harjoittavalle naiselle: ”Älä leikkaa paljon, sillä se on parempi naiselle ja haluttavampaa miehelle”.^[59]

Sukuelinten rituaalinen silpominen oli Arabiassa, Afrikassa ja Indonesiassa yleistä jo ennen islamin syntyä.^[31] Islamin mukana ympärileikkaus levisi uusille alueille Aasiassa, Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.^[60] Anne-Sofie Roald huomauttaa, että naisten ympärileikkauksen yleisyydessä on suuria eroja saman koulukunnan hallitsemilla alueilla. Niinpä Maliki-koulukunta suosittelee naisten ympärileikkausta, mutta se on silti harvinainen Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa. Sen sijaan saman koulukunnan hallitsemassa Sudanissa tapa on syvään juurtunut. Shafi’i-koulukunnan alueista Egyptissä ja Jemenissä tapa on vallitseva, mutta ei Palestiinassa, Libanonissa tai Syyriassa. Erot viittaavat siihen, että paikalliset tavat ovat olleet tärkeämpiä kuin uskonto säätelemään naisten ympärileikkausta.^[40]

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Hyvin lyhyt ja keskittyy tyttöjen silpomiseen.

Maailman terveysjärjestö (WHO) katsoo, ettei minkään uskonnon pyhissä kirjoituksissa kehoteta silpomaan tyttöjä.^[61] Unicefin^[62][63] ja THL:n mukaan mikään uskonto ei edellytä tyttöjen silpomista, vaikka sitä usein perustellaankin uskonnolla.^[64] WHO:n mukaan uskonnollisten johtajien kannat tyttöjen silpomiseen vaihtelevat. Eräät pitävät sitä uskonnollisena velvollisuutena, toiset tuomitsevat ilmiön ja tekevät työtä sen lopettamiseksi, kun taas kolmannet katsovat, ettei uskonto ota kantaa aiheeseen.^[61]

• Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Doyle, D.: Ritual Male Circumcision: A Brief History. J R Coll Physicians Edinb, 35. Royal College of Physicians of Edinburgh, 2005, 35. vsk, s. 279–285. Artikkelin verkkoversio.
• Doyle, D.: ”Ritual Male Circumcision: A Brief History”. J R Coll Physicians Edinb, 35. Royal College of Physicians of Edinburgh, 2005. (englanniksi)
• Hattstein, Markus: Maailman suuret uskonnot. Könemann, 2000.
• Haytami, Ibn Hajar: Ibn Hajar Haytami's list of enormities. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 986 w52.1.368. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Moses Maimonides: The Guide of the Perplexed 1963. University of Chicago. Viitattu 17.11.2021.
• Moses Maimonides: The Guide for the Perplexed. Translated from the original arabic text M. Friedländer. 4th edition.. E.P. Dutton and Company, 1904. Teoksen verkkoversio.
• Roald, Anne-Sofie: Women in Islam. The Western Experience. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.
• Wensinck, A. J.: ”Khitan”. Teoksessa The Encyclopaedia of Islam, toim. Sir H. A. R. Gibb. Brill, 1967. Google-kirjat, viitattu 21.4.2021. (englanniksi)