Carl Lewis

Carl Lewis
Carl Lewis vuonna 2009
Henkilötiedot
Syntynyt	1. heinäkuuta 1961 (ikä 63) Birmingham, Alabama, Yhdysvallat
Yleisurheilija
Pituus	188 cm
Paino	80 kg
Laji	pikajuoksu, pituushyppy
Ennätykset	100 m: 9,86 (1991, ME) 200 m: 19,75 (1983) Pituushyppy: 887 (1991)
Voitot	9 olympiakultaa, 8 maailmanmestaruutta
Aiheesta muualla
www.carllewis.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Los Angeles 1984	100 metriä
Kultaa	Los Angeles 1984	200 metriä
Kultaa	Los Angeles 1984	pituushyppy
Kultaa	Los Angeles 1984	4 × 100 m viesti
Kultaa	Soul 1988	100 metriä
Kultaa	Soul 1988	pituushyppy
Kultaa	Barcelona 1992	pituushyppy
Kultaa	Barcelona 1992	4 × 100 m viesti
Kultaa	Atlanta 1996	pituushyppy
Hopeaa	Soul 1988	200 metriä
MM-kilpailut
Kultaa	Helsinki 1983	100 metriä
Kultaa	Helsinki 1983	pituushyppy
Kultaa	Helsinki 1983	4 × 100 m viesti
Kultaa	Rooma 1987	100 metriä
Kultaa	Rooma 1987	pituushyppy
Kultaa	Rooma 1987	4 × 100 m viesti
Kultaa	Tokio 1991	100 metriä
Kultaa	Tokio 1991	4 × 100 m viesti
Hopeaa	Tokio 1991	pituushyppy
Pronssia	Stuttgart 1993	200 metriä

Frederick Carlton ”Carl” Lewis (s. 1. heinäkuuta 1961 Birmingham, Alabama^[1])^[2] on yhdysvaltalainen yleisurheilija. Hän kilpaili 100 metrillä, 200 metrillä, pikaviestissä sekä pituushypyssä.

Lewisia pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista yleisurheilijoista. Hän voitti yhteensä yhdeksän olympiakultaa ja yhden olympiahopean. MM-kisoissa hän voitti kahdeksan maailmanmestaruutta, yhden hopean ja yhden pronssin. Lewis valloitti kaikki pituushypyn olympiakullat vuosina 1984–1996. Hän on yksi harvoista urheilijoista, jotka ovat yltäneet neljään peräkkäiseen henkilökohtaiseen kultamitaliin kesäolympialaisissa. Lewisista tuli Los Angelesissa 1984 vasta toinen yleisurheilija, joka on voittanut neljä olympiakultaa samoissa kisoissa.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto nimesi Lewisin vuonna 1999 vuosisadan miesurheilijaksi, ja Kansainvälinen olympiakomitea nimesi hänet samana vuonna vuosisadan urheilijaksi.^[3]

Carl Lewis syntyi vuonna 1961 Birminghamissa, Alabamassa, urheilulliseen perheeseen. Hänen äitinsä Evelyn oli ollut maailman parhaita pika-aitureita 1950-luvun alussa, ja isä Bill oli kohtalainen 400 metrin juoksija. Carlin isoveli Mack juoksi 100 jaardia 9,7 sekuntiin, toisesta isoveljestä Clevestä tuli ammattilaisjalkapalloilija, ja pikkusisko Carolista tuli maailmanluokan pituushyppääjä ja Yhdysvaltain ennätysnainen.^[4]

Kaksi vuotta Lewisin syntymän jälkeen perhe muutti Willingboroon, Philadelphian esikaupunkiin. Siellä Lewisin vanhemmat opettivat lukiossa ja valmensivat paikallisessa yleisurheiluseurassa. Carl kasvoi hitaammin kuin sisaruksensa, eikä hän aluksi osoittanut samanlaista lahjakkutta urheiluun. Hän harrasti elokuvien katselua ja kirkkokuorossa laulamista sekä oppi soittamaan selloa.^[5]

Lewis oli kokeillut pituushyppyä yhdeksänvuotiaana, ja 13-vuotiaana hän alkoi harrastaa lajia tosissaan. Koettuaan 15-vuotiaana kasvupyrähdyksen Lewis juoksi sen jälkeen 100 jaardia ajassa 9,3 ja 100 metriä ajassa 10,5. Vuonna 1979 Lewis hyppäsi 17-vuotiaana pituutta 807, millä hän rikkoi Yhdysvaltain lukioennätyksen ja nousi 17-vuotiaiden maailmanlistan ykköseksi. Samalla kaudella aikuisten kansallisissa mestaruuskilpailuissa hän hyppäsi 809 ja otti hopeaa. Heti täytettyään 18 vuotta Lewis otti pronssia Pan-Amerikan kisoissa tuloksella 813, jonka ansiosta hän oli vuoden 1979 lopussa pituushypyn maailmanlistan sijalla viisi.^[6]

Lewis aloitti vuonna 1979 opinnot Houstonin yliopistossa ja sai yleisurheiluvalmentajakseen tähtivalmentaja Tom Tellezin. Lewis voitti pikajuoksut vuoden 1980 Yhdysvaltain nuorten mestaruuskilpailuissa. Hän selviytyi myös Yhdysvaltain olympiajoukkueeseen pituushypyssä ja pikaviestissä, mutta Yhdysvallat päätti lopulta boikotoida Moskovan olympiakisoja. Loppuvuonna Kölnissä Lewis sijoittui viidenneksi huipputasoisessa sadan metrin kilpailussa. Kauden lopussa hänet oli rankattu pituushypyssä maailman kuudenneksi ja 100 metrillä seitsemänneksi.^[7]

Lewis keskittyi talvella 1981 voimaharjoitteluun. Hän hyppäsi pituudessa hallimaailmanennätyksen 849 ja hätyytteli 60 metrin maailmanennätystä. Seuraavana kesänä hän paransi 100 metrin ennätyksensä aikaan 10,00 ja voitti useita yliopistomestaruuksia. Roomassa järjestetyssä maailmancupissa hän voitti pituushypyn mutta jäi jalkavamman vuoksi 100 metrillä viimeiseksi. Hänet rankattiin kuitenkin kauden päätteeksi maailman ykköseksi molemmissa lajeissa, ja amerikkalainen Track & Field -lehti valitsi hänet vuoden amerikkalaiseksi yleisurheilijaksi.^[8]

Lewis liittyi vuonna 1982 Santa Monica Track Club -yleisurheiluseuraan. Hän opiskeli Houstonin yliopistossa TV- ja radioviestintää vuoteen 1984 saakka, minkä jälkeen hän teki hiukan töitä ABC:n televisioasemalla saadakseen työkokemusta alalta. Pituushypyssä hänen paras tuloksensa vuonna 1982 oli Indianapolisissa hypätty 876.^[9]

Lewis selviytyi Helsingin maailmanmestaruuskilpailujen 1983 Yhdysvaltain joukkueeseen hyppäämällä maan karsinnoissa pituudessa kaikkien aikojen toiseksi parhaan tuloksen 879 sekä voittamalla 100 metrin juoksun. Hän voitti myös 200 metrin juoksun maailmanennätystä hipovalla ajalla 19,75, mutta ei juossut matkaa MM-kisoissa. Helsingissä Lewis voitti ylivoimaisesti 100 metrin maailmanmestaruuden ajalla 10,07 ja pituushypyn tuloksella 855. Hän myös toi maansa pikaviestijoukkueen maaliin voittajana maailmanennätysajalla 37,86. Lewis paransi kauden aikana 100 metrin ennätyksensä aikaan 9,97, joka oli silloin historian paras merenpinnan tasolla juostu aika.^[10]

Los Angelesin olympiakisavuonna 1984 Lewis oli Yhdysvalloissa jo tähti, jota yleisö ja media seurasivat tarkasti. Hän oli erinomaisessa tuloskunnossa jo maansa olympiakarsinnoissa ja pääsi tavoittelemaan neljää olympiakultamitalia. Lewisin tähden elkeet ja lehdistötilaisuuksien välttely kuitenkin ärsyttivät joitakuita, ja media julkaisi hänestä myös kriittisiä kirjoituksia. Niissä muun muassa vihjailtiin hänen olevan dopingin käyttäjä ja homoseksuaali, mitkä Lewis aina kiisti. Los Angelesin olympialaisissa Lewis voitti kaikki tavoittelemansa neljä kultamitalia (100 metriä, pituushyppy, 200 metriä ja pikaviesti) melko selvillä eroilla. 100 metrillä hänen voittomarginaalinsa oli olympiahistorian suurin, 200 metrillä hän juoksi olympiaennätyksen 19,80, ja pikaviestijoukkueen voittoaika oli jälleen maailmanennätys.^[11]

Olympialaisten jälkeisinä vuosina Lewis tavoitteli Bob Beamonin vanhaa pituushypyn maailmanennätystä 890 siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska arvokilpailuja ei ollut ennen vuotta 1987, Lewis kilpaili vuonna 1986 harvakseltaan ja keskittyi näyttelijän- ja laulajanuraansa. Hän opiskeli teatteria New Yorkissa ja alkoi kirjoittaa omia laulujaan. Hän levytti musiikkia sekä esiintyi muutamassa elokuvassa ja televisio-ohjelmassa.^[12]

Vuonna 1986 kanadalainen Ben Johnson alkoi voittaa Lewisin toistuvasti 100 metrin kilpailuissa. Lewis ei koskaan hyväksynyt Johnsonin uutta vauhtia, vaan vihjaili sen johtuneen dopingin käytöstä. Rooman maailmanmestaruuskilpailuissa 1987 Lewis otti 100 metrillä hopeaa ennätyksellään 9,93, mutta Johnson rikkoi maailmanennätyksen 10 sadasosaa nopeammalla ajalla. Seuraavana vuonna Soulin olympialaisissa Johnson voitti jälleen, ja Lewis jäi taas hopealle ennätyksellään 9,92. Johnson jäi kuitenkin kiinni dopingtestissä, joten Lewis julistettiin olympiavoittajaksi, maailmanmestariksi edellisen vuoden 100 metrillä, sekä maailmanennätysmieheksi. Lewis voitti 100 metrin voittojensa lisäksi Roomassa pituushypyn ja pikaviestin maailmanmestaruuden, Soulissa pituushypyn olympiakultamitalin, ja otti 200 metrillä olympiahopeaa.^[13]

Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991 Lewis juoksi 100 metrin maailmanennätyksen 9,86. Pituudessa hän ylitti vihdoin Bob Beamonin maailmanennätystuloksen hypätessään 891, mutta liian kovassa myötätuulessa (+2,9 m/s). Tulos riitti vain hopeaan. Sallitussa tuulessa hän hyppäsi henkilökohtaisen ennätyksensä 887.^[14] Barcelonan olympialaisissa 1992 Lewis voitti pituushypyn ja toi pikaviestijoukkueen maaliin maailmanennätysajassa 37,40. Lewis osallistui vielä Atlantan olympiakisoihin 1996, missä hän voitti neljännen pituushypyn olympiakultansa. Hän lopetti uransa seuraavana vuonna.^[15]

Lewis oli aktiiviuransa aikana 188 senttimetriä pitkä ja painoi 80 kilogrammaa.^[1]

Vuonna 2003 Lewis myönsi, että hän antoi ennen Soulin 1988 olympialaisia kolmesti positiivisen doping-näytteen piristeaineista. Yhdysvaltain liitto katsoi asian kuitenkin läpi sormien ja tulkitsi sen siten, ettei Lewis ollut pyrkinyt parantamaan urheilusuorituksiaan kiellettyjä aineita apuna käyttäen.^[16][17]

• 1983 – MM-kisat – 3 kultaa (100 m, pituushyppy ja 4 × 100 m viesti)
• 1984 – Olympialaiset – 4 kultaa (100 m, 200 m, pituushyppy ja 4 × 100 m viesti)
• 1987 – MM-kisat – 3 kultaa (100 m, pituushyppy ja 4 × 100 m viesti)
• 1988 – Olympialaiset – 2 kultaa (100 m, pituushyppy), 1 hopea (200 m)
• 1991 – MM-kisat – 2  kultaa (100 m ja 4 × 100 m viesti), 1 hopea (pituushyppy)
• 1992 – Olympialaiset – 2 kultaa (pituushyppy ja 4 × 100 m viesti)
• 1993 – MM-kisat – 1 pronssi (200 m)
• 1996 – Olympialaiset – 1 kulta (pituushyppy)

• 100 m: 9,86 (1991, silloinen maailmanennätys)
• 200 m: 19,75 (1983)
• Pituushyppy: 887, myötätuuleen 891 (1991)
• 4 × 100 m viesti: 37,40 (1992, silloinen maailmanennätys, joukkueessa lisäksi Mike Marsh, Leroy Burrell ja Dennis Mitchell)
• 4 × 200 m viesti: 1.18,68 (1994, silloinen maailmanennätys, Santa Monica Track Clubissa, jossa lisäksi Mike Marsh, Leroy Burrell ja Floyd Heard)

Lewis asettui ehdolle New Jerseyn osavaltion senaatin vaaleissa 2011 demokraattien listalla. Hänen ehdokkuutensa kuitenkin kumottiin, koska Lewis ei täyttänyt vaatimuksia neljän vuoden asumisesta osavaltiossa. Lewis aloitti vuonna 2014 vapaaehtoisen valmentajantyön Houstonin yliopistossa.^[18]

Lewis on toiminut myös YK:n ruoka- ja maataloustehtävissä sekä vammaisten tukijärjestössä.^[19]

Lewis on vegaani. Hän siirtyi vegaaniseen ruokavalioon heinäkuussa 1990. Hän uskoi vegaanisen ruokavalion olevan hänelle paremmin sopiva, sillä hän pystyi syömään suurempia ruokamääriä sen vaikuttamatta hänen urheilullisuuteensa heikentävästi.^[20]

• Duncanson, Neil: The Fastest Men on Earth: The Story of the Men’s 100 Metres Olympic Champions. André Deutsch, 2011. ISBN 9780233003368

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Lewis Wikimedia Commonsissa

• Carl Lewis Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
• Carl Lewis Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Ylen Elävä arkisto: Carl Lewisin neljä kultaa

Miesten 100 metrin juoksun maailmanmestarit

1983:  Carl Lewis 1987:  Carl Lewis 1991:  Carl Lewis

1993:  Linford Christie 1995:  Donovan Bailey 1997:  Maurice Greene

1999:  Maurice Greene 2001:  Maurice Greene 2003:  Kim Collins

2005:  Justin Gatlin 2007:  Tyson Gay 2009:  Usain Bolt

2011:  Yohan Blake 2013:  Usain Bolt 2015:  Usain Bolt

2017:  Justin Gatlin 2019:  Christian Coleman 2022:  Fred Kerley

2023:  Noah Lyles