Justin Gatlin

Mitalit
Justin Gatlin Moskovan MM-kilpailuissa vuonna 2013.
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Ateena 2004	100 m
Hopeaa	Ateena 2004	4 × 100 m
Hopeaa	Rio 2016	100 m
Pronssia	Ateena 2004	200 m
Pronssia	Lontoo 2012	100 m
MM-kilpailut
Kultaa	Helsinki 2005	100 m
Kultaa	Helsinki 2005	200 m
Kultaa	Lontoo 2017	100 m
Kultaa	Doha 2019	4 × 100 m
Hopeaa	Moskova 2013	100 m
Hopeaa	Moskova 2013	4 × 100 m
Hopeaa	Peking 2015	100 m
Hopeaa	Peking 2015	200 m
Hopeaa	Lontoo 2017	4 × 100 m
Hopeaa	Doha 2019	100 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa	Birmingham 2003	60 m
Kultaa	Istanbul 2012	60 m

Justin Alexander Gatlin (s. 10. helmikuuta 1982 Brooklyn, New York, Yhdysvallat)^[1] on yhdysvaltalainen pikajuoksija, olympiavoittaja ja kuusinkertainen maailmanmestari. Huhtikuussa 2006 hän antoi positiivisen dopingnäytteen ja heinäkuussa 2006 hänet tuomittiin kahdeksan vuoden kilpailukieltoon.^[2] Gatlin vaati tapaukselleen välimieskäsittelyä^[3] ja tammikuussa 2008 välimiesoikeus lyhensi kilpailukiellon neljän vuoden pituiseksi.^[4]

Alkujaan Gatlin juoksi 110 metrin aitoja (ennätys 13,78). Hän herätti huomiota jo Floridassa, missä hänen perheensä tuolloin asui, lukioiden mestaruuskilpailuissa vuonna 2000 voittamalla pika-aidat, 100 metrin sileän ja 300 metrin aidat sekä sijoittumalla pituushypyssä kolmanneksi. Samana vuonna hän pääsi Tennesseen yliopistoon. Yliopistoaikoinaan hän voitti kuusi yliopistomestaruutta. Vuonna 2001 hän jäi kiinni amfetamiinin käytöstä Yhdysvaltain nuorten mestaruuskisoissa. Gatlin sai kahden vuoden kansainvälisen kilpailukiellon, mutta sai silti edelleen luvan kilpailla kotimaassaan. Gatlin valitti päätöksestä ja väitti positiivisen tuloksen johtuneen hänen ADHD-lääkityksestään. Valitus hyväksyttiin, kahden vuoden kilpailukielto kumottiin heinäkuussa 2002 ja hän pääsi varoituksella. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF kuitenkin ilmoitti, että seuraava dopingrike voi johtaa elinikäiseen kilpailukieltoon. Vuosina 2001 ja 2002 hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden 100 ja 200 metrillä.

Vuonna 2002 hän jätti opinnot ja siirtyi ammattimaiseksi urheilijaksi, ja jo sisäratojen MM-kisoissa 2003 Birminghamissa hän voitti 60 metrillä kultamitalin ajalla 6,46. Saman vuoden Pariisin ulkoratojen MM-kisoihin Gatlin ei päässyt kun karsiutui 100 metrillä Yhdysvaltain mestaruuskisoissa alkuerissä^[5].

Ateenan olympialaisissa 2004 Gatlin oli huippukunnossa. Hän voitti satasen kilpailun omalla ennätysajallaan 9,85, juoksi Yhdysvaltain hopealle sijoittuneessa pikaviestijoukkueessa ja saavutti 200 metrillä pronssia ajalla 20,03.

Vuoden 2005 Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa Gatlin otti vilppilähdön 100 metrin alkuerissä ja hylättiin, mutta sai silti osallistua välieriin. Lopulta hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden niin 100 kuin 200 metrillä. Helsingin MM-kisoihin hän lähti ennakkosuosikkina, varsinkin kun keväällä maailmanennätyksen juossut jamaikalainen Asafa Powell ei loukkaantumisen vuoksi ollut 100 metrillä mukana. Gatlin lunastikin odotukset voittamalla sekä 100 (aika 9,88) että 200 metrin (20,04) maailmanmestaruuden.

Keväällä 2006 Gatlin oli etukäteen uhonnut juoksevansa 100 metrillä uuden maailmanennätyksen 12. toukokuuta 2006 Dohassa, Qatarissa. Dohan kilpailuiden alkuerässä Gatlin sivusi jo omaa ennätystään 9,85. Finaalissa kellot pysähtyivät aikaan 9,77 josta tarkistuksen jälkeen putosi yksi sadasosa pois aikaan 9,76. 17. toukokuuta 2006 Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF ilmoitti että Gatlinin aika oli pyöristetty väärin eikä hän juossutkaan uutta maailmanennätystä vaan sivusi Asafa Powellin vanhaa ennätystä. Gatlinin tarkka aika Dohassa oli 9,766, joka virheellisesti pyöristettiin alaspäin.^{[6] [7]}

Vuonna 2006 Gatlin juoksi Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa, jossa hän voitti 100 metrin juoksun. Hän juoksi kilpailun tietoisena, että oli antanut muutamaa kuukautta aikaisemmin positiivisen dopingnäytteen.

Neljän vuoden kilpailukieltonsa jälkeen Gatlin kilpaili ensimmäisen kerran 4. elokuuta 2010 Rakveressa Virossa 100 metrillä. Alkuerässä hän juoksi ajan 10,34 s ja loppukilpailussa 10,24 s.^[8] Daegun MM-kisoissa 2011 hän karsiutui 100 metrin välierissä. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 Gatlin voitti 60 metrin juoksun maailmanmestaruuden ajalla 6,46. Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa 2012 hän voitti 100 metriä ennätyksellään 9,80.^[9]

Lontoon Olympialaisissa Gatlin juoksi kolmanneksi ennätyksellään 9,79. Lisäksi hän juoksi alun perin toiseksi sijoittuneessa Yhdysvaltojen pikaviestijoukkueessa^[10], joka kuitenkin myöhemmin hylättiin Tyson Gayn dopingkäryn takia^[11]. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 Gatlin sai hopeaa sekä 100 metrillä ajalla 9,85 että pikaviestissä.^[12]

Kaudella 2015 Gatlin paransi ennätyksiään sekä 100 että 200 metrillä. Hän juoksi toisen osuuden Yhdysvaltojen voittaessa World Relays -kilpailuissa 4 × 100 metrin viestin maan ennätysajalla 37,38^[12]. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän saavutti 100 metrillä hopeaa ajalla 9,80. Hän hävisi Usain Boltille yhdellä sadasosasekunnilla.^[13] Gatlin oli toinen myös 200 metrin juoksussa, ajalla 19,74. ^[14] Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän sai 100 metrillä hopeaa ajalla 9,89. 200 metrillä hän karsiutui välierissä.^[12]

Gatlin voitti World Relays -kilpailuissa kultaa pikaviestissä 2017. Saman vuoden Yhdysvaltain MM-karsinnoissa hän voitti 100 metriä kauden parhaalla ajallaan 9,95 s (−0,7m/s).^[12] Lontoon MM-kisoissa Gatlin voitti 100 metrillä kultaa ajalla 9,92 s.^[15] Pikaviestissä hän juoksi toisen osuuden Yhdysvaltojen hopeajoukkueessa. Hän saavutti vuoden 2019 World Relays -kilpailuissa hopeaa 4 × 100 metrin viestissä.^[12] Saman vuoden Dohan MM-kilpailuissa hän sai 100 metriltä hopeaa ajalla 9,89 s.^[16] Pikaviestissä Yhdysvallat voitti kultaa maan ennätysajalla 37,10.^[12]

29. heinäkuuta 2006 Gatlin ilmoitti tiedotusvälineille jääneensä kiinni dopingista. Gatlinin mukaan häneen näytteessään oli merkkejä kehon ulkopuolisesta testosteronista tai sen johdannaisista. Gatlin antoi positiivisen näytteen viestijuoksun jälkeen Kansas Cityssä 22. huhtikuuta 2006. Käryn jälkeen Gatlinin valmentaja Trevor Graham ilmoitti olevansa varma, että testitulos oli lavastettu ja hänen mukaansa syyllinen oli Gatlinin hieroja Chris Whetstine.^[17]

Koska kyseessä oli Gatlinin toinen käry, häntä uhkasi elinikäinen kilpailukielto. Gatlin kuitenkin hyväksyi Yhdysvaltain antidopingtoimikunnan (USADA) hänelle tekemän ehdotuksen kahdeksan vuoden kilpailukiellosta. Ehdotuksen vaatimuksena oli, että Gatlin todistaa valmentajaansa Trevor Grahamia vastaan. Kilpailukielto astui voimaan 15. elokuuta 2006. Väliaikaisessa kilpailukiellossa hän oli ollut 25. heinäkuuta 2006 lähtien.^[2] Gatlin vaati tapauksensa käsittelyä välimiesoikeudessa^[3]. Tammikuussa 2008 välimiesoikeus päätyi neljän vuoden kilpailukieltoon.^[4] Myöhemmin Gatlin valitti Urheilun kansainväliseen vetoomustuomioistuimeen (CAS) yrittäen saada mitätöidyksi vuoden 2001 kärynsä, jolloin hän olisi selvinnyt kahden vuoden kilpailukiellolla.^[18] CAS kuitenkin hylkäsi Gatlinin valituksen ja hänet asetettiin neljän vuoden kilpailukieltoon ja hänen 22. huhtikuuta 2006 jälkeen tehdyt tuloksensa, mukaan lukien ME 9,77, hylättiin.^[19]

Juoksuradoille kilpailukiellon saanut Gatlin aikoi vaihtaa lajia amerikkalaiseen jalkapalloon. Hän harrasti lajia vielä ensimmäisenä vuotenaan Tennesseen yliopistossa ennen kuin ryhtyi keskittymään juoksemiseen. 4. toukokuuta 2007 hänet valittiin NFL-joukkue Tampa Bay Buccaneersin testileirille.^[20]

• Justin Gatlin Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Justin Gatlin Wikimedia Commonsissa

• Gatlin USA:n yleisurheiluliiton sivuilla

Miesten 100 metrin juoksun maailmanmestarit

1983:  Carl Lewis 1987:  Carl Lewis 1991:  Carl Lewis

1993:  Linford Christie 1995:  Donovan Bailey 1997:  Maurice Greene

1999:  Maurice Greene 2001:  Maurice Greene 2003:  Kim Collins

2005:  Justin Gatlin 2007:  Tyson Gay 2009:  Usain Bolt

2011:  Yohan Blake 2013:  Usain Bolt 2015:  Usain Bolt

2017:  Justin Gatlin 2019:  Christian Coleman 2022:  Fred Kerley

2023:  Noah Lyles

Miesten 200 metrin juoksun maailmanmestarit

1983:  Calvin Smith 1987:  Calvin Smith 1991:  Michael Johnson

1993:  Frankie Fredericks 1995:  Michael Johnson 1997:  Ato Boldon

1999:  Maurice Greene 2001:  Konstantinos Kenteris 2003:  John Capel

2005:  Justin Gatlin 2007:  Tyson Gay 2009:  Usain Bolt

2011:  Usain Bolt 2013:  Usain Bolt 2015:  Usain Bolt

2017:  Ramil Quliyev 2019:  Noah Lyles 2022:  Noah Lyles

2023:  Noah Lyles