Ilmari Juutilainen

Ilmari Juutilainen
Henkilötiedot
Muut nimet Illu
Syntynyt21. helmikuuta 1914
Lieksa
Kuollut21. helmikuuta 1999 (85 vuotta)
Tuusula
Ammatti lentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi Suomi
Palvelusvuodet 1932–1947
Taistelut ja sodat

toinen maailmansota

Sotilasarvo lentomestari
Kunniamerkit

Eino Ilmari "Illu" Juutilainen (21. helmikuuta 1914 Lieksa – 21. helmikuuta 1999 Tuusula) oli toisen maailmansodan aikana Suomen ilmavoimien menestyksekkäin taistelulentäjä.[1][2] Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan 94 ilmavoittoa, ja on kansainvälisissä toisen maailmansodan lentäjien ilmavoittojen vertailussa eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä.[3] Juutilainen oli yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista. Sotilasarvoltaan hän oli lentomestari. Juutilainen oli Aarne Juutilaisen nuorempi veli.

Suomen johtava hävittäjä-ässä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmari Juutilainen jatkosodan aikana 26. kesäkuuta 1942.[4]

Juutilainen kävi kansakoulun Sortavalassa.[5] Hän astui asepalvelukseen 9. syyskuuta 1932 ja toimi ilmavoimissa aliupseerilentäjänä vuodesta 1935 alkaen. 1. huhtikuuta 1935 hänet ylennettiin alikersantiksi ja 1. toukokuuta 1937 kersantiksi[6]. Juutilainen sai siirron Lentorykmentti 3:n Lentolaivue 24:ään 3. maaliskuuta 1939. Talvisodassa hän lensi Fokker D.XXI -hävittäjällä. 31. joulukuuta 1939 hänet ylennettiin ylikersantiksi, 25. tammikuuta 1940 vääpeliksi ja 1. maaliskuuta 1941 lentomestariksi[6].

Ilmari Juutilaisen Brewster BW-364 hävittäjäkone Tiiksjärven kentällä talvella 1942–1943.[7]

Jatkosodassa Juutilainen palveli Lentolaivue 24:ssä kesäkuusta 1941 alkaen 8. helmikuuta 1943 saakka lentäen Brewster -hävittäjillä. BW-364 "Oranssi 4" oli hänen nimikkokoneensa, jolla hän ampui alas 28 viholliskonetta. Hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 56 26. huhtikuuta 1942.

Vuonna 1943 hänet siirrettiin vastaperustettuun Lentolaivue 34:ään, joka käytti uusia Messerschmitt Bf 109 -hävittäjiä. Niillä hän saavutti 56 ilmavoittoa. Hänelle myönnettiin toistamiseen 2. luokan Mannerheim-risti 28. kesäkuuta 1944. Juutilainen lensi 437 taistelulentoa, joissa hän sai 94 ilmavoittoa. YLE TV2:n haastattelussa Juutilainen laskeskeli saaneensa todennäköisesti 128 ilmavoittoa.[8]

Juutilaisesta kerrotun tarinan mukaan hänen koneeseensa ei koko sodan aikana ilmataistelussa osunut yhtäkään vihollishävittäjän luotia. Tämä tekisi hänestä ainutlaatuisen maailman hävittäjä-ässien joukossa. Sen sijaan ilmatorjuntatulessa hänen koneensa kärsi vaurioita; vakavin tilanne sattui 12. kesäkuuta 1944 suoritetulla tiedustelulennolla, kun kranaatinsirpale rikkoi Juutilaisen Messerschmitt-hävittäjän moottorin öljyrenkaan ja hän joutui tekemään pakkolaskun Suulajärven lentokentälle.[9][10]

Messerschmitt Bf 109G-2 hävittäjä.
Kaksi Fokker D.XXI -hävittäjää.

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Juutilainen palveli Utin Lentorykmentti 3:ssa vuoteen 1947, jonka jälkeen hän siirtyi ansiolentäjäksi. Hän palasi vielä Ilmavoimiin Lentorykmentti 4:ään syyskuussa 1948, jossa palveli reserviin siirtymiseensä saakka heinäkuussa 1949. Tämän jälkeen hän toimi ansiolentäjänä omalla Karhumäki Karhu 48 -koneellaan vuoteen 1956. Ennen Karhu-konetta Juutilaisella oli ansiolentotoimintaa varten DH Tiger Moth -kaksitaso nelisen vuotta.

Ilmari Juutilainen kuoli Tuusulan terveyskeskuksessa 85-vuotispäivänään 21. helmikuuta 1999.[2] Hänet on haudattu Tuusulan kirkkopihalle.[11]

Hänen entisen kotitalonsa paikalla Lieksan rautatieaseman pihapiirissä on muistomerkki.[12]

Kunnianosoitukset ja ansiomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmari Juutilaiselle myönnettiin muun muassa seuraavat kunnianosoitukset:

  • 2. luokan Mannerheim-risti (kaksi kertaa)
  • 3. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
  • 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera.
  • 4. luokan Vapaudenristi tammenlehvien kera
  • 4. luokan Vapaudenristi miekkojen kera (kaksi kertaa)
  • 2. luokan Vapaudenmitali
  • Talvisodan muistomitali msk.
  • Jatkosodan muistomitali
  • Ilmavoimien muistoristi
  • Saksan 1. luokan rautaristi
  • Saksan 2. luokan rautaristi
  • Skohan kiertopalkinto ilmavoimien parhaimmalle ohjaajaoppilaalle
  • P. M. Oksasen kiertopalkinto maaliinlaskukilpailussa Suur-Merijoella 1938
  • Ruotsalaisen kapteeni Hugo Egelundin kunniapalkinto eniten viholliskoneita pudottaneelle suomalaislentäjälle 1944
  • Harmon-patsas 1994.

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ilmari Juutilainen, Punalentäjien kiusana, 1956 (2. painos 2003, englanniksi 1996 ja japaniksi 1997).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Myllyniemi, Urho: Juutilainen, Ilmari (1914 - 1999) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ a b Suomalainen, Riitta: Legendaarisen hävittäjälentäjän hauta on Tuusulassa keski-uusimaa.fi. 20.2.2010. Tuusula: Sanomalehti Keski-Uusimaa. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 31.1.2013.
  3. ↑ http://www.1000pictures.com/aircraft/aces.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Fighter Pilot Aces Of WWII
  4. ↑ valokuvaaja Blomberg: Lentomestari Juutilainen, Mannerheim-ristin ritari koneineen. www.finna.fi. Viitattu 19.1.2020.
  5. ↑ Piipponen 2014, s. 11
  6. ↑ a b Hurmerinta 2008, s. 90.
  7. ↑ kuvaaja Jänis Pauli: lentomestari Ilmari Juutilaisen Brewster BW-364 hävittäjäkone Tiiksjärven kentällä www.finna.fi. Viitattu 19.1.2020.
  8. ↑ "Ilmojen ritari Illu Juutilainen", YLE TV2, asiaohjelmat 1996
  9. ↑ Lampi; Turkka 1967 s. 165
  10. ↑ Karhunen 1985 s. 124
  11. ↑ Vauhkonen, Pekka: Eino Ilmari Juutilainen Mannerheim-ristin ritarit. 15.7.2009. VLS - Viimeiset leposijat. Viitattu 14.1.2024.
  12. ↑ Asikainen, Sampo: Ilmari Juutilaisen muistomerkki Resiina. 22.5.2010. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 7.11.2010.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmari_Juutilainen&oldid=22112663”