Karvarousku
| Karvarousku | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | torminosus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Karvarousku (Lactarius torminosus) eli karvalaukku on koivumetsissä kasvava vaaleanpunertava rousku.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvarouskun lakki on vaaleanpunertava, ja sen värissä on punertavia vöitä. Lakin pinnalla ja erityisesti reunassa on nukkamaista karvaa. Nuorena lakki on muodoltaan tasainen, mutta vanhemmiten se kasvaa jopa 15 senttiä leveäksi ja muuttuu muodoltaan suppilomaiseksi. Lakin pinta tuntuu kosketettaessa kuivalta tai vain hieman tahmealta. Sienen tanakka jalka on väriltään lakin kaltainen ja vanhemmiten ontto. Sienen heltat ovat vaaleat ja maku polttavan kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se muuta väriään joutuessaan tekemisiin ilman kanssa.[2]
Samankaltaiset lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvarouskua muistuttavia sieniä ovat soilla kasvava valkokarvarousku (L. scoticus) sekä pihanurmilla ja teiden varsilla kasvava villakarvarousku (L. pubescens), jotka ovat karvarouskua pienempiä ja ohutmaltoisempia.[2] Myös keltarousku (L. repraesentaneus), männynleppärousku (L. deliciosus) ja kuusenleppärousku (L. deterrimus) voivat muistuttaa karvarouskua.
Kasvuaika ja -paikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karvarouskun paras satoaika on syyskuu. Satoaika venyy Etelä-Suomessa aina lokakuulle, mutta Pohjois-Suomessa sitä ei enää juuri silloin tapaa.lähde? Laji kasvaa yleisenä koivun seurassa koko maassa, mutta runsaimmillaan laji on avoimilla hakamailla.[2]
Käyttö ravinnoksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa karvarouskua pidetään 5–10 minuutin ryöppäämisen jälkeen hyvänä ja suosittuna ruokasienenä. Keski- ja Etelä-Euroopassa karvarouskuja ei syödä.[3] Sieni sopii sekä suolasieneksi että paistamiseen.[2]
Venäläisessä keittiössä karvarouskua esikäsitellään suolasieneksi keittämisen sijaan liottamalla kolme päivää.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 18.8.2008
- ↑ a b c d e Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 98. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0
- ↑ Karvarousku (Lactarius torminosus) Ruokavirasto. Viitattu 1.9.2019.
- ↑ Tolpo, Antje: Suomalaiset ja venäläiset keräävät sienimetsästä aivan eri sieniä – "Kantarellissa ei ole makua" Yle Uutiset. 17.9.2017. Viitattu 1.9.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luontonetti: Karvarousku
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Karvarousku (Lactarius torminosus) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontoportti: Karvarousku (Lactarius torminosus)
- Rogers Mushrooms: Lactarius torminosus (englanniksi)
- haaparousku
- kalvashaaparousku
- haavanpunikkitatti
- herkkutatti
- isohapero
- kangasrousku
- kangastatti
- karvarousku
- kantarelli
- kartiohuhtasieni
- koivunpunikkitatti
- korvasieni
- kosteikkovahvero
- kuusenleppärousku
- lampaankääpä
- mustatorvisieni
- männynherkkutatti
- männynpunikkitatti
- männynleppärousku
- suppilovahvero
- tammenherkkutatti
- rusko- ja vaaleaorakas
- siitake
- tryffelit