Sellofaani

Sellofaani on läpinäkyvä ja taipuisa selluloosapohjainen kalvo. Sellofaani on kosteutta kestävää, eikä läpäise helposti öljyä, rasvaa tai bakteereja. Sellofaani on biopohjainen muovi. Sellofaania käytetään sekä ruokatuotteiden, kukkien että lahjatavaroiden käärepaperina. Itse sellofaani on täysin biohajoavaa, vaikkakin sen valmistukseen tarvittavassa viskoosiprosessissa käytetään muun muassa hiilidisulfidia.

Useissa maissa sellofaanin kauppanimi ja rekisteröity tavaramerkki kuuluu nykyään brittiläiselle yritykselle Innovia Films.

Sellofaani valmistetaan puu- tai puuvillapohjaisesta viskoosiliuoksesta saostamalla selluloosa hapon avulla ohueksi kalvoksi. Viskoosiliuos puristetaan kapeasta raosta happokylpyyn. Happo synnyttää selluloosasta kalvon, joka seuraavaksi pestään ja valkaistaan, jolloin syntyy sellofaania.

Sellofaanin keksi sveitsiläinen tekstiili-insinööri Jacques E. Brandenberger. Branderbergerin tarkoituksena oli luoda kirkas ja joustava kalvo, jolla kankaasta voisi tehdä vedenpitävän. Tätä kangasta vuonna 1908 kehittäessään hän muun muassa lisäsi nestemäistä viskoosia kankaaseen, mutta kankaasta tuli näin liian jäykkää. Sen sijaan kankaan pinnoite kuoriutui pois läpinäkyvänä kalvona. Keksijä hylkäsi idean vedenpitävästä kankaasta ja keksi sen sijaan valmistamalleen kalvolle uusia käyttötarkoituksia. Vuonna 1908 hän kehitti koneen, jolla selluloosakalvoa voitiin valmistaa. Kalvon hän nimesi sellofaaniksi yhdistämällä ranskan sanat cellulose ja diaphane (läpinäkyvä).

Brandenbergerille myönnettiin patentit sekä valmistuslaitteistolle että sellofaaninvalmistusprosessin oleellisille ideoille. Vuonna 1917 Brandenberger luovutti patenttinsa La Cellophane Société Anonyme eli La Cellophane SA:lle, jossa oli itsekin mukana. Sellofaania myytiin esimerkiksi suklaan kääreeksi.

Vuoden 1923 lopulla DuPont ja La Cellophane SA solmivat sopimuksen, jolla DuPont sai patentit käyttöönsä sekä yksinoikeuden sellofaanin valmistamiseen ja myymiseen Pohjois- ja Keski-Amerikassa. La Cellophane SA sai vastaavat oikeudet muualla maailmassa. La Cellophane sai myös oikeudet niihin sellofaaniin tai sen valmistukseen liittyviin patentteihin, joita DuPont saattaisi kehittää. DuPontin William Hale Charch kehitti edelleen sellofaanin kosteudenkestävyyttä, mikä patentoitiin vuonna 1927. Tämä lisäsi sellofaanin käyttömahdollisuuksia ja kysyntää ruuan pakkauksissa.

Sellofaani on suosittua makeisten pakkaamisessa. Alkuun sitä saatettiin käyttää makeislaatikoiden kääreenä. Sittemmin siirryttiin pakkaamaan suoraan sellofaaniin. Sen ominaisuuksia pidetään erinomaisina. Se kulkee nopeasti ja tasaisesti eri ikäisissä pakkauslaitteistoissa aiheuttamatta seisokkeja koneille. Useat kalvomateriaalit tuottavat nopeassa liikkeessä runsaasti staattista sähköä, joka voisi purkautua vaarallisesti tai vähintään vaikeuttaa makeisten tasaista kulkua linjastoissa. Sellofaani ei kuitenkaan sähköisty. Siihen tehty taitos pysyy hyvin ja materiaali kestää noin 200 celsiusasteen lämpötiloja.

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

• Bellis, Mary: History of Cellophane Films (htm) (About.com – Inventors) inventors.about.com. Arkistoitu 2.6.2020. Viitattu 6. lokakuuta 2013. (englanniksi)
• Factum : uusi tietosanakirja, osa 6. (s. 372) Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-35-6645-5 (sid.)
• 60-year partnership still going strong. Candy Industry, 2005, 170. vsk, nro 9, s. 40. The Free Library by Farlex. Viitattu 8. lokakuuta 2013. (englanniksi)