Ampumahiihto

Ampumahiihto on talviurheilulaji, jossa on yhdistetty maastohiihto ja ammunta.

Ampumahiihdon perinteet juontavat osittain metsästys- ja sodankäyntitaitoihin. Arktisissa talvioloissa metsästävän tai taistelevan armeijan tuli kyetä ampumaan rasittavan hiihdon jälkeen tarkasti.^lähde?

Tiettävästi ensimmäinen ampumahiihtoa muistuttanut kilpailu käytiin vuonna 1767 norjalaisten rajavartioston sotilaiden välillä.^[1] Laji kasvatti asteittain suosiotaan Skandinaviassa sotilaiden harjoittelumenetelmänä. Ampumahiihdon esiaste, sotilaspartiohiihto, oli talviolympialaisten virallisessa kisaohjelmassa Chamonix’ssa vuonna 1924, sekä näytöslajina kolme kertaa vuosina 1928, 1936 ja 1948.

Nykyinen ampumahiihto on lähtöisin Ruotsista, jossa kilpailtiin yhdellä 20 kilometrin mittaisella lenkillä, jonka varrella oli neljä erillistä ampumapaikkaa. Niiden ampumamatkat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Kolme pisintä matkaa ammuttiin makuulta ja viimeinen pystystä. Aseena käytettiin metsästys- tai sotilaskivääriä ja ohilaukauksista sakotettiin kahdella lisäminuutilla loppuaikaan. Alkuperäinen taulu oli mustanruskea ympyrä, jonka läpimitta oli 25 cm, ja jonka alareunasta puuttui 5 cm:n segmentti. Suomessa suojeluskuntajärjestö aloitti ampumahiihtotoiminnan 1920-luvulla.^[1] Vuonna 1966 siirryttiin käyttämään vain 150 metrin matkaa, jolta ammuttiin järjestyksessä makuu, pysty, makuu, pysty. Taulu muuttui kaksirenkaiseksi. Ulompaan renkaaseen osumisesta sakotettiin yhdellä ja ohilaukauksesta kahdella minuutilla. Samana vuonna kilpailtiin ensimmäisen kerran 4 × 7,5 kilometrin viestihiihdossa. Vuonna 1973 järjestettiin 10 kilometrin pikamatkakilpailu, jossa käytettiin viestin tapaan rikkoutuvia tauluja. Tässä kilpailumuodossa ammuntoja oli vain kaksi ja käytettiin 150 metrin sakkokierrosta rangaistuksena ohilaukauksesta.^[2] Vuonna 1981 normaalimatkalla, eli 20 km matkalla, siirryttiin yhden minuutin sakkoon, jonka sai ohilaukauksesta.^[1]

Ensimmäiset nykyaikaisen ampumahiihdon MM-kilpailut käytiin vuonna 1958, ja laji oli olympialaisten virallisessa kisaohjelmassa Squaw Valleyn kisoissa 1960.^[3] Naiset kilpailivat lajissa ensimmäistä kertaa MM-tasolla 1984 ja olympiatasolla Albertvillessä 1992.

Ampumahiihdossa käytetty ase vaihdettiin vuonna 1978 suomalaisaloitteesta sotilaskivääristä pienoiskivääriksi.^[1] Ampumamatka lyheni samalla 150:stä 50 metriin. Vuonna 1985 alettiin yleisesti käyttää luisteluhiihtoa, mikä on ollut merkittävä asia lajin kehittymiselle. Vuonna 1993 perustettiin lajin kansainvälinen kattojärjestö, Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU).^[2]

Ampumahiihdossa hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Aseena käytetään pienoiskivääriä, jota kannetaan hiihdettäessä selässä. Juniori-ikäiset eivät kanna asetta selässään, vaan ase on hiihdon ajan ampumapaikalla. Ase tulee selkään 17-vuotiaiden sarjoissa sekä tytöillä että pojilla.^[4] Uusimmissa asemalleissa on varmistin, mutta se ei ole pakollinen varuste eikä sitä ammunnassa käytettäisikään. Optiset tähtäimet eivät ole sallittuja; tähtäimenä käytetään diopteritähtäimiä. Ne koostuvat etu- ja takatähtäimestä. Takatähtäin on vain reikä, jonka läpi katsotaan etutähtäimeen, missä itse tähtäin sijaitsee. Lippaaseen mahtuu viisi patruunaa. Jos varapatruunoita joutuu käyttämään, ne täytyy ladata aseeseen yksitellen. Lippaita on yksi jokaista ampumakertaa varten ja ne kiinnitetään hiihdon aikana yleensä aseen tukkiin niille varatuille paikoille.

Ampumahiihdossa ammutaan makuu- ja pystyasennosta. Molemmista asennoista ammuttaessa ampumamatka on sama (50 metriä), mutta taulun osuma-alue on erikokoinen. Pystyasennosta ammuttaessa osuma-alueen koko on halkaisijaltaan 11,5 senttimetriä ja makuuasennosta ammuttaessa 4,5 senttimetriä. Taulun kaatumiseen riittää, kun puoli luotia osuu tauluun. Ohilaukauksen sattuessa kilpailija joutuu kilpailumuodosta riippuen sakkokierrokselle tai saa sakkominuutin.^[4] Jokaisella ampumapaikalla on viisi taulua, joiden alas ampumiseen on käytettävissä viisi patruunaa. Yksilölajeissa sallitaan varapatruunat vain jos aseeseen tulee syöttöhäiriö. Viesteissä on käytettävissä 5+3 patruunaa viiden taulun alas ampumiseen eli kolme varapatruunaa^[4], jotka on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen.

Kansainvälisissä IBU:n alaisissa kilpailuissa käytetään kahta erilaista taulutekniikkaa: mekaanista suomalaista ja sähköistä saksalaista.^[5] Suomalainen tekniikka toimii painovoimalla, ja sen on kehittänyt liperiläinen Ilmo Kurvinen. Taulut valmistetaan Liperin Ylämyllyllä, ja niitä on tehty noin 7 000 kappaletta ja viety yli 30 maahan.^[6]

Seuraavien kilpailumuotojen matkat ovat aikuisten sarjojen mukaan.

Normaalimatkan (engl. individual) pituus on miehillä 20 kilometriä ja naisilla 15 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Normaalimatkaan kuuluu neljä ammuntaa. Ensin on makuuammunta, seuraavaksi pystyammunta, sen jälkeen jälleen makuuammunta ja lopuksi pystyammunta. Jokaisesta ohilaukauksesta lisätään hiihtoaikaan yksi sakkominuutti.

Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU) esitteli vuoden 2018 kongressissaan lyhyemmän version normaalimatkasta, jota voidaan käyttää kun keliolosuhteet eivät salli kilpailun järjestämistä täysimittaisena. Lyhyempi normaalimatka on miehillä 15 km ja naisilla 12,5 km ja ohilaukauksista sakotetaan minuutin sijaan 45 sekunnin aikasakolla. ^[7]

Pikakilpailun (kutsutaan myös sprintiksi, engl. sprint) pituus on miehillä 10 kilometriä ja naisilla 7,5 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Pikamatkaan kuuluu kaksi ammuntaa. Ensin on makuuammunta, jonka jälkeen on pystyammunta. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin.

Takaa-ajokilpailuun (engl. pursuit) lähdetään pikamatkalla syntyneiden aikaerojen mukaisesti. (Tai vaihtoehtoisesti normaalimatkan puolitetuilla eroilla) Pikamatkan voittaja lähtee ensimmäisenä, toinen toisena ja niin edelleen. Kilpailuun pääsee yhteensä 60 pikakilpailun parasta. Matkan pituus on miehillä 12,5 kilometriä ja naisilla 10 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa. Kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä ammuntaa pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

Yhteislähtökilpailussa (kutsutaan myös massastartiksi, engl. mass start) kilpailijat lähtevät matkaan yhtä aikaa. Miehet hiihtävät 15 kilometriä ja naiset 12,5 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa, joista kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin. Kilpailuun pääsee mukaan maailmancupin kokonaiskilpailun sen hetken 25 parasta ja sen ulkopuolelta viisi sinä kilpailuviikonloppuna parhaiten menestynyttä eli yhteensä 30 urheilijaa. Jos joku ei osallistu, ryhmää täydennetään niin, että 30 lähtee lopulta matkaan. Ennen mukaan pääsi suoraan maailmancupin 30 parasta. Sääntöä muutettiin kaudella 2010–2011.^lähde?

IBU esitteli vuonna 2018 uuden yhteislähtöformaatin, joka mahdollistaisi 60 kilpailijan osallistumisen yhteislähtökilpailuihin. Sitä kutsutaan nimellä yhteislähtö 60 (engl. mass start 60). Siinä kokonaishiihtomatka on sama kuin tavallisessa yhteislähdössä, mutta se koostuu lyhyemmistä kierroksista. Kilpailun alussa kaikki 60 urheilijaa lähtevät yhtä aikaa matkaan. Ensimmäisellä ampumapaikalla ampuvat kuitenkin vain urheilijat, joiden kilpailunumero on 1–30. Loput urheilijat hiihtävät suoraan toiselle kierrokselle. Toisella ampumapaikalla ampuvat vastaavasti vain urheilijat numeroilla 31–60. Kolmannesta paikasta eteenpäin ampumapaikoilla ampuvat kaikki siinä järjestyksessä kuin he paikalle ehtivät ja kilpailu etenee kuten normaali takaa-ajo tai yhteislähtö.

Yhteislähtö 60 ei ole vielä maailmancupin ohjelmassa, mutta sitä testataan IBU-Cupissa kauden 2018–2019 päätöstapahtumana.^[7]

Supersprintissä (engl. super sprint) kilpaltiin ensimmäisen kerran kansainvälisellä tasolla IBU-Cupin finaalissa kaudella 2017–2018. Se on kuitenkin ollut jo pitkään käytössä usean maan kansallisissa kilpailuissa. Maailmancupin ohjelmaan supersprinttikilpailuita ei ole otettu.

Supersprintti koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisenä käydään karsintakilpailu, jossa hiihdetään kolmesti kilometrin mittainen latu ja ammutaan välissä makuulta ja pystystä. Karsintakilpailu on väliaikalähtökilpailu, josta 30 parasta selviytyy loppukilpailuun. Loppukilpailussa karsinnat läpäisseet urheilijat lähtevät yhteislähtönä. Hiihdettävät lenkit ovat edelleen kilometrin mittaiset, mutta niitä on nyt viisi ja ammuntoja neljä. Ammunnat suoritetaan järjestyksessä makuu, makuu, pysty, pysty. Kilpailun kummassakin osassa kilpailijalla on käytettävissään yksi varapatruuna per paikka. Pystyyn jääneistä tauluista joutuu hiihtämään lyhennetyn sakkoringin.^[8]

Alun perin hiihtomatka koostui 800 metrin hiihtokierroksista, mutta kierroksen mitta pidennettiin kaudelle 2018–2019 yhteen kilometriin, sillä hyvin harvalta stadionilta löytyy 800 metrin hiihtolenkki. Samalla varapatruunoiden määrä vähennettiin kolmesta yhteen per paikka.^[9] Ennen kansainvälistä debyyttiään supersprintissä rangaistiin pystyyn jääneistä tauluista hylkäämisellä lyhennetyn sakkokierroksen sijaan.

Viestikilpailu (engl. relay) käydään neljästä kilpailijasta muodostuvien joukkueiden välillä. Joukkueiden ensimmäiset viestinviejät lähtevät matkaan yhteislähtönä. Vaihdot tapahtuvat koskettamalla kädellä seuraavaa viestinviejää. Jokaisen viestiosuuden pituus on miehillä 7,5 kilometriä ja naisilla 6 kilometriä. Jokainen viestinviejä käy ampumapaikalla kahdesti ampuen ensin makuulta ja sen jälkeen pystystä. Viesti on sekaviestin ohella ainoa kilpailumuoto, jossa on käytettävissä varapanoksia. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Varapanokset on ladattava ja ammuttava yksitellen. Jos vielä kolmen varapanoksen jälkeen on tauluja pystyssä, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

Sekaviestikilpailu (engl. mixed relay) koostuu samoista osa-alueista kuin viestikilpailukin, mutta kilpailussa hiihtää kaksi naista ja kaksi miestä. Naisilla osuuden matka on kuusi kilometriä ja miehillä 7,5 kilometriä. Kilpailijat ampuvat ensin makuulta ja sitten pystystä. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Ne on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen. Jos tauluja on pystyssä vielä varapanosten jälkeen, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkokierroksen. Sekaviesti tuli uutena lajina Sotšin talviolympialaisiin 2014.^[10]

Kaudesta 2018–2019 alkaen kansainvälisissä sekaviestikilpailuissa on mahdollista päättää miesten ja naisten hiihtojärjestys. Järjestys on kuitenkin päätettävä etukäteen ja on kaikille sama. Aiemmin sekaviestissä naiset hiihtivät aina ensimmäiset kaksi osuutta ja miehet kaksi jälkimmäistä osuutta.^[7]

Pariviestissä (tunnetaan myös nimellä sprinttisekaviesti, engl. single mixed relay) kilpailtiin ensimmäisen kerran maailmancupissa Nové Měston osakilpailussa helmikuussa 2015.^[11] Kilpailussa maata edustaa kaksihenkinen joukkue, jossa kilpailee yksi nais- ja yksi miesurheilija. Kumpikin hiihtää kaksi osuutta. Kisa käydään kiertämällä 1,5 kilometrin mittaista lenkkiä. Ensimmäisen osuuden hiihtää nainen, joka kiertää lenkin kahdesti ampuen kerran makuulta ja kerran pystystä. Miehen toinen ja naisen kolmas osuus ovat samanlaisia. Neljännellä osuudella mies hiihtää vielä yhden 1,5 km:n lenkin lisää ennen maaliintuloa. Varapatruunat ovat käytössä. Sakkorinki on 75 metriä.^[12]

Sekaviestin tavoin myös pariviestissä on kaudesta 2018–2019 alkaen kansainvälisissä kilpailuissa mahdollista päättää miesten ja naisten hiihtojärjestys. Järjestys on kuitenkin päätettävä etukäteen ja on kaikille sama.^[7]

Joukkuekilpailu (engl. team) on ainoa kansainvälisellä tasolla kilpailtu, mutta sittemmin lopetettu kilpailumuoto. Ennen viestikilpailun kehittämistä arvokilpailuissa jaettiin myös joukkuekilpailumitaleja laskemalla kunkin joukkueen neljän parhaan urheilijan ajat yhteen 20 km kilpailusta. Tämä joukkuekilpailu kuitenkin korvattiin vuonna 1966 viestikilpailulla.

Joukkuekilpailun toisessa versiossa neljä urheilijaa kustakin joukkueesta hiihti yhtä matkaa pikakilpailun matkan. Kaksi urheilijaa kustakin joukkueesta suoritti makuuammunnan ja kaksi muuta pystyn muiden joukkuejäsenten odottaessa ampumapaikan ulkopuolella. Ohilaukauksista kierrettiin sakkokierroksia. Varapatruunat eivät olleet käytössä. Kilpailu suoritettiin väliaikalähtönä ja joukkueen loppuaika otettiin joukkueen viimeisen jäsenen ylittäessä maalilinjan. Joukkuekilpailu ei koskaan yltänyt olympiaohjelmaan, mutta se kuului mm-ohjelmaan vuosina 1989–1998.

Vaikka ampumahiihdossa onkin kaksi lajia yhdistetty, on niistä hiihto lopputuloksen kannalta merkittävämpi osa-alue. Vaikka kilpailija pudottaisi kaikki taulut, mutta hiihtää huonosti, ei hän usein ole kovinkaan korkealla sijalla. Silti ohilaukauksiinkaan ei ole varaa edes viestissä, sillä yksi varapatruuna vie aikaa niin kauan kuin sen ampuminen kestää.

Ammunnassa huomioon otettava seikka on myös se, että hiihtäjä on ampuessaan hengästyneessä tilassa. Onkin tavallista, että hiihtäjä jo ennen ammuntapaikkaa löysää hieman vauhtiaan ja tasaa hengitystään näin valmistautuen ammuntasuoritukseen. Ammuntapaikalle tultaessa kilpailijan sydämen pulssi on noin 170–190, ja sieltä lähtiessä 130–­150.^lähde?

Myös ammuntaan käytettävä aika on olennainen, sillä ampuessa aika kuluu koko ajan. Makuuammunta vie aikaa puolisen minuuttia, pystyammunta hieman vähemmän, koska ampuma-asennon ottaminen on nopeampaa. Toisinaan ammunnassa tapahtuu häiriöitä. Esimerkiksi hylsyn jäädessä patruunapesään ajanotto pysäytetään, ja asehäiriön poistamiseen kulunut aika hyvitetään. Kuitenkaan esimerkiksi patruunapesään jääneestä hylsystä ei saa hyvitystä.

Toisinaan adrenaliinin virratessa suonissaan kilpailija unohtaa kiertää sakkokierrokset. Tällöin IBU:n säännöt määräävät, että loppuaikaan lisätään kaksi minuuttia jokaisesta kiertämättömästä sakkokierroksesta. Kilpailija saattaa myös ampua väärään tauluun, jolloin kaikki laukaukset luetaan ohi ammutuiksi.

Ampumahiihdossa kilpaillaan kauden aikana ampumahiihdon maailmancupissa ja IBU-Cupissa. Arvokisatasolla ampumahiihdossa kilpaillaan olympialaisissa ja ampumahiihdon MM-kilpailuissa. Ampumahiihto ei siis ole osa hiihdon MM-kilpailuja vaan Kansainvälinen ampumahiihtoliitto järjestää omat maailmanmestaruuskilpailut vuosittain lukuun ottamatta olympiavuosia.

Pitkään lajissa olivat vahvoja Neuvostoliitto ja Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Nykyään lähes kaikilla merkittävillä hiihtomailla on kohtuullinen ampumahiihtojoukkue. Menestystä on 2000-luvulla ollut kosolti sellaisilla mailla kuin Norja, Saksa, Valko-Venäjä, Ranska ja Tšekki. Viime vuosien^milloin? menestyneimpiä ampumahiihtäjiä naisissa ovat muiden muassa Kaisa Mäkäräinen, Darja Domratšava, Gabriela Koukalová, Marie Dorin Habert ja Laura Dahlmeier, sekä miehissä Martin Fourcade, Emil Hegle Svendsen ja Ole Einar Bjørndalen.

Paikkakunta	Stadion	Järjestävä seura	Merkittäviä ampumahiihtotapahtumia
Alavieska	Lumikurun maastohiihtokeskus	Alavieskan Viri	Nuorten SM: 2008
Hamina	Ruissalon hiihtokeskus	Vehkalahden Veikot	-
Himanka	Pernun hiihtomaja	Himangan Urheilijat	Nuorten SM: 2010
Hollola	Hälvälän ampumarata	Hollolan Urheilijat -46 Lahden Hiihtoseura	SM: 1990, 1994, 1998 Nuorten SM: 2007, 2018 Ampumajuoksun SM: 2010, 2016
Hämeenlinna	Ahvenisto	Ahveniston Ampumahiihtäjät	MM: 1962, 1971 MC: 1989 NMM: 1971 SM: 1979, 1982, 1985, 1993, 1996, 2000, 2008, 2014, 2019 Nuorten SM: 2005
Imatra	Immolan ampumarata	Imatran Urheilijat	SM: 1971
	Ukonniemen stadion		Kesä-SM: 2016, 2018
Jalasjärvi	Kiuaskallio	Jalasjärven Jalas	SM: 1996, 1999 Nuorten SM: 2004, 2006
Jomala	Ålands skid- och skidskyttecentrum	IF Åland	-
Jurva	Jurvan ampumahiihtostadion	Jurvan Urheilijat	SM: 1979, 1981, 1987 Ampumajuoksun SM: 2017
Kangasniemi	Kangasniemen ampumahiihtopaikka	Kangasniemen Kalske	-
Kauhajoki	Sotka	Kauhajoen Karhu	SM: 1997, 2010 Veteraanisarjojen SM: 2017 Ampumajuoksun SM: 2009, 2015, 2019 Ampumajuoksun nuorten SM: 2006
Keuruu	Keuruun liikuntapuisto	Keuruun Kisailijat	SM: 1978, 2005 Ampumajuoksun SM: 2006
Kontiolahti	Kontiolahden ampumahiihtokeskus	Kontiolahden Urheilijat	MM: 1990, 1999, 2015 MC: 1990, 1993, 1998, 2003, 2006, 2007, 2010, 2012, 2014, 2017, 2018, 2020 (kevät), 2020 (syksy) IC: 2017 EM: 1994, 2002 NMM: 1996, 2005, 2012 SM: 1986, 1989, 1995, 1997, 2001, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2011, 2018 Nuorten SM: 2012, 2013, 2015, 2021 Kesä-SM: 2003, 2004, 2005, 2006, 2008, 2009, 2017, 2019 Ampumajuoksun SM: 2005, 2008, 2020
Kotka	Honkalan hiihtostadion	Kymin Koskenpojat	SM: 1984, 1997, 1999 Nuorten SM: 2005, 2009 Ampumajuoksun SM: 2003
Kouvola	Tyrrin ampumarata	Kouvolan Hiihtoseura	-
Kuhmo	Kalevalan liikuntakeskus	Kuhmo-Ski	SM: 2002, 2009
Kärkölä	Järvelän ampumahiihtostadion	Kärkölän Kisa-Veikot Riihimäen Kisko	SM: 2004, 2006 Ampumajuoksun SM: 2003
Lahti	Lahden hiihtokeskus	Lahden Hiihtoseura	MM: 1981, 1987, 1991, 2000 MC: 1980, 1982, 1983, 1985, 1986, 1995, 2000, 2002, 2003, 2007 NMM: 1981, 1987 SM: 1991, 2003
Lemi	Kotalahden ampumarata	Lemin Eskot	Ampumajuoksun SM: 2004, 2007
Liperi	Pärnävaara	Liperin Hiihtoseura	-
Luoto	Larsmo idrottspark	Larsmo IF	-
Mikkeli	Kyrönpellon ampumarata	Mikkelin Hiihtäjät	SM: 1969, 1983 Nuorten SM: 2019 Veteraanisarjojen SM: 2018
Muonio	Olos	Ensilumen Olos Muonion Tunturi-Veikot	Kesä-MM: 2005
Orimattila	Ämmäntöyräs	Orimattilan Jymy	-
Oripää	Oripään vapaa-ajankeskus	Oripään Urheilijat	-
Oulu	Sankivaara	Oulun Hiihtoseura	SM: 2013, 2017 Nuorten SM: 2007, 2008, 2020 Veteraanisarjojen SM: 2019 Ampumajuoksun SM: 2014, 2018
Raahe	Raahen hiihtomaja	Saloisten Reipas	SM: 2015 Veteraanisarjojen SM: 2012
Rovaniemi	Toramo	Ounasvaaran Hiihtoseura	SM: 2012, 2016 Nuorten SM: 2009
Seinäjoki	Joupiska	Seinäjoen Hiihtoseura	-
Sodankylä	Kommattivaara	Lapin Biathlon Tokka	MC: 1978, 1979 NMM: 1990 SM: 1984, 1996, 2001 Sotilaiden MM: 2014
Sotkamo	Vuokatti	Sotkamon Jymy	SM: 1980, 1993, 2007
Suonenjoki	Onkilammen ampumarata	Iisveden Kiri	SM: 1974, 1975, 1976, 1981, 2000 Ampumajuoksun SM: 2004
Säkylä	Huovinrinteen hiihtokeskus	Säkylän Urheilijat	SM: 1977, 1988, 1990, 1994, 1998, 2002 Kesä-SM: 2010
Tuusula	Tuusulan urheilukeskus	Tuusulan Voima-Veikot	Nuorten SM: 2006, 2010, 2017 Veteraanisarjojen SM: 2013 Ampumajuoksun SM: 2013, 2021 Ampumajuoksun nuorten SM: 2005, 2008
Ylistaro	Ylistaron ampumarata	Ylistaron Kilpa-Veljet	-
Ähtäri	Mustikkavuoren ampumarata	Ähtärin Seudun Ampujat	-

^{[13] [14]}

Paikkakunta	Maa	Stadion	Korkeus	Kapasiteetti	Maaston kapasiteetti
Hochfilzen	Itävalta	Hochfilzenin ampumahiihtokeskus	1010 m	10500	10000
Duszniki-Zdrój	Puola	Duszniki-Zdrój-Jamrozova Polana	600 m	1500	2000
Ostrov	Venäjä	Maasto- ja ampumahiihtokeskus Junost	46 m	1000	12000
Tšaikovski	Venäjä		127 m	2000	1500
Östersund	Ruotsi	Östersunds skidstadion	355 m	6000	Ei rajoitusta
Pokljuka	Slovenia	Sports Centre Triglav	1345 m	7000	3000-8000
Nové Město na Moravě	Tšekki	Vysočina Arena	620 m	20000	10000
Oberhof	Saksa	DKB-Ski-Arena	814 m	12000	9000
Ruhpolding	Saksa	Chiemgau-Arena	710 m	12000	18000
Anterselva	Italia	Südtirol Arena	1634 m	10357	3000
Pyeongchang	Etelä-Korea	Maasto- ja ampumahiihtokeskus Alpensia	756 m	4500	3000
Tjumen	Venäjä	Tjumenin alueen talviurheilukeskus	62 m	5500	1000
Holmenkollen	Norja	Holmenkollenin kansallisareena	325 m	13500	11500
Beitostølen	Norja	Beitostølen Skiarena	820 m	5000	5000
Val Ridanna	Italia	Biathlon-Trainingszentrum Ridnaun	1369 m	1500	1000
Obertilliach	Itävalta	Obertilliachin ampumahiihtokeskus	1380 m	1000	300
Val Martello	Italia	Biathlonzentrum Martell	1700 m	1000	500
Arber	Saksa	Hohenzollern Skistadion	970 m	6000	4000
Osrblie	Slovakia	Národné Biatlonové centrum	604 m	3000	1500
Kontiolahti	Suomi	Kontiolahden ampumahiihtokeskus	120 m	15000	6000
Otepää	Viro	Tehvandi spordikeskus	150 m	5000	5000
Lantsch/Lenz	Sveitsi	Biathlon Arena Lenzerheide	1393 m	10000	15000
Cheile Grădiștei	Romania	Cheile Grădiștein ampumahiihtokeskus	1290 m	1500	2500
Krasnaja Poljana	Venäjä	Maasto- ja ampumahiihtokeskus Laura	1441 m	7500	1662
Le Grand-Bornand	Ranska	Stade de Biathlon Sylvie Becaert	928 m	7500	1000-2000
Presque Isle	Yhdysvallat	Nordic Heritage Center	267 m	2000	2000
Idre	Ruotsi	Idre Fjäll	710 m	1000	1500
Altenberg	Saksa	Sparkassen-Arena Osterzgebirge	830 m	5000	1500
Hanti-Mansijsk	Venäjä	A. V. Filipenkon talviurheilukeskus	83 m	10000	2000
Bansko	Bulgaria	Bansko Biathlon Center Banderica	1600 m	1000	0
Raubitš	Valko-Venäjä	Kansallinen talviolympialaisten harjoituskeskus Raubitš	202 m	2500	20000
Canmore	Kanada	Canmore Nordic Centre	1407 m	5000	5000
Cesana San Sicario	Italia	Cesana San Sicarion olympiastadion	1670 m	6500
Lillehammer	Norja	Birkebeiner Ski Stadium	480 m	13500
Park City	Yhdysvallat	Soldier Hollow	1695 m	8000
Whistler	Kanada	Whistler Olympic Park	880 m	6000
Forni Avoltri	Italia	Forni Avoltrin ampumahiihtokeskus	1055 m	620	1500
Fort Kent	Yhdysvallat	10th Mountain Center	278 m
Haute Maurienne	Ranska	Stade de Biathlon Haute Maurienne	1740 m
Ufa	Venäjä	Biathlon Center Ufa	85 m
Sjusjøen	Norja	Sjusjøen Skisenter	720 m	4000	8000
Uvat	Venäjä	A. Tihonovin ampumahiihtokeskus	103 m	1300	500

• Sanna Markkanen
• Venla Lehtonen
• Suvi Minkkinen
• Erika Jänkä
• Nastassia Kinnunen

• Tero Seppälä
• Olli Hiidensalo
• Tuomas Grönman
• Otto Invenius
• Tuukka Invenius
• Jaakko Ranta

• Mari Eder

• Sanna-Leena Perunka
• Heikki Ikola
• Paavo Puurunen
• Kaisa Mäkäräinen
• Laura Toivanen

• Hirvenhiihto
• Ampumasuunnistus

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ampumahiihto.

• Suomen ampumahiihtoliiton verkkosivut
• Kansainvälinen ampumahiihtoliitto IBU:n verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• What's biathlon? (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Suomen ampumahiihtoliiton kilpailusäännöt