Eduskuntavaalit 1983

Suomen eduskuntavaalit 1983

1979 ← 20.–21. maaliskuuta 1983 → 1987

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön Äänestysprosentti 75,7 % (yhteensä)  0,4 %-yks. 81,0 % (Suomessa)  0,2 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Kalevi Sorsa Ilkka Suominen Paavo Väyrynen Puolue Sosiaalidemokraatit Kokoomus Keskustapuolue Johtaja alkaen 1975 1979 1980 Viime vaalit 52 paikkaa, 23,8 % 47 paikkaa, 21,6 % 36 paikkaa, 17,2 % Saadut paikat 57 44 38 Paikkojen muutos 5 3 2 Äänet 795 953 659 078 525 207 Kannatus 26,71 % 22,12 % 17,63 % Muutos 2,8 %-yks. 0,5 %-yks. 0,3 %-yks.   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Kalevi Kivistö Pekka Vennamo Pär Stenbäck Puolue SKDL SMP Ruotsalainen kansanpuolue Johtaja alkaen 1979 1979 1977 Viime vaalit 35 paikkaa, 17,9 % 7 paikkaa, 4,6 % 9 paikkaa, 4,2 % Saadut paikat 26 17 10 Paikkojen muutos 9 10 1 Äänet 400 930 288 711 137 423 Kannatus 13,46 % 9,69 % 4,61 % Muutos 4,4 %-yks. 5,1 %-yks. 0,4 %-yks.   Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue   Johtaja Esko Almgren Puolue Suomen Kristillinen Liitto Vihreät Johtaja alkaen 1982 Viime vaalit 9 paikkaa, 4,78 % Uusi puolue Saadut paikat 3 2 Paikkojen muutos 6 2 Äänet 90 410 43 754 Kannatus 3,03 % 1,5 % Muutos 1,7 %-yks.

Pääministeri ennen vaaleja Kalevi Sorsa Sosiaalidemokraatit Uusi pääministeri Kalevi Sorsa Sosiaalidemokraatit

Suomen 29. eduskuntavaalit järjestettiin 20.–21. maaliskuuta 1983. Vaalien jälkeen muodostettu hallitus tunnetaan nimellä Sorsan IV hallitus. Se istui koko vaalikauden ja ohitti juuri ennen toimikautensa päättymistä hallitusten ikätilaston ennätystä vuodesta 1936 hallussaan pitäneen Kivimäen hallituksen.

Vaalit leimautuivat julkisuudessa protestivaaleiksi. Päättyneelle vaalikaudelle oli osunut useita kohua herättäneitä tapauksia kuten Salora- ja Valco-jutut, Noppa-juttu ja Helsingin metron rakentamiseen liittyneet epäselvyydet. Näihin juttuihin oli sekaantunut eräitä poliitikkoja, minkä vuoksi erityisesti Suomen Maaseudun Puolue lietsoi näyttävästi rötösherrajahtia; vaaleja onkin joskus kutsuttu myös ”rötösherravaaleiksi”. Lisäksi eräiden kansanedustajien todettiin nostaneen päivärahaa, vaikka he eivät olisi olleet oikeutettuja siihen; erityisen tarmokkaasti tähän asiaan tarttui keväällä 1982 oikeuskanslerin virkaan astunut Kai Korte. Tiedotusvälineet olivat kiinnittäneet kasvavaa huomiota myös kansanedustajien poissaoloihin eduskunnan täysistunnoista ja valiokuntien kokouksista. Johannes Virolaisen mukaan eduskuntavaaleissa purkautuivat Urho Kekkosen pitkän presidenttikauden aikana kertyneet sisäpoliittiset paineet ja vallinnut levoton tilanne ruokki protestiliikkeitä.^[1] Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimiehen Aarno Laitisen johdolla kirjoitetun Tamminiemen pesänjakajat -kohukirjan, jossa muun muassa kuvailtiin värikkäin sanankääntein ”poliitikon arkea”, katsottiin omalta osaltaan vaikuttaneen äänestyskäyttäytymiseen.^[2]

SDP:n puoluesihteeri Erkki Liikanen odotti Mauno Koiviston presidentinvaalissa saaman 43 prosentin kannatuksen konkretisoituvan puolueen suurvoitoksi eduskuntavaaleissa. Koiviston SDP:lle tuoma kannatuslisä haihtui kuitenkin käytännössä kokonaan ja puolue sai normaalia kannatustaan vastaavan määrän eduskuntapaikkoja. Kokoomuksen kannatuksen pitkään jatkunut kasvu hiipui vuoden 1983 alkukuukausien aikana ja puolueelle ennustettu voitto kääntyi kolmen paikan tappioksi.^[3]

Suomen Maaseudun Puolue korjasi Pekka Vennamon johdolla tällä kerralla miltei yhtä suuren voiton kuin vuoden 1970 vaaleissa ja nousi kahden ministerin voimin Sorsan hallitukseen. Puolueen katsottiin − samoin kuin vuonna 1970 − vieneen ääniä varsinkin Keskustapuolueelta ja SKDL:ltä. Kuitenkin Keskustapuolueen kannatus nousi hieman edellisistä vaaleista. Myös ympäristöasiat olivat alkaneet olla yhä näkyvämmin esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa, mihin vaikuttivat etenkin Koijärven tapahtumat kesällä 1979, ja niinpä vihreät tekivätkin näissä vaaleissa läpimurtonsa. Politiikan tarkkailijat tulkitsivat vaalien tuloksen huipentaneen 1960-luvun lopulla alkaneen kehityskaaren, jossa valtaa käyttävän eliitin ja arkipäivää puurtavan kansan elämänpiirit olivat etääntyneet yhä kauemmaksi toisistaan.^[4]

Edellisvuonna Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi liittynyt Liberaalinen Kansanpuolue menetti kaikki eduskuntapaikkansa. Myös Suomen Kristillinen Liitto kärsi ankaran tappion ja monet politiikan tarkkailijat alkoivat pitää puolueen olemassaoloa uhanalaisena^lähde?. Vaalien jälkeen poistettiin puoluerekisteristä kaksissa vaaleissa ilman kansanedustajia jäänyt Kansalaisvallan liitto, entiseltä nimeltään Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue.

Julkisuudessa näkyvästi esillä ollut SKDL:n sisäinen kriisi oli vaalien aikoihin kehittymässä avoimeksi välirikoksi puolueen enemmistön ja SKP:n ns. taistolaisen vähemmistön kesken. Puolueeseen oli muodostunut myös ns. kirveslinja, joka vaati kovia otteita taistolaisia kohtaan. Antti Blåfieldin ja Pekka Vuoriston mukaan laitavasemmistossa oli neljä linjaa: "enemmistön enemmistö" (kirveslinja), "enemmistön vähemmistö" (sovinnollisemmat ns. saarislaiset), "vähemmistön enemmistö" (taistolaiset) ja "vähemmistön vähemmistö" (Tiedonantajan päätoimittajan Urho Jokisen johdolla tiukimmin Vladimir Leniniin vedonneet).^[5]

Eduskuntavaaleissa Lapin läänin vaalipiirissä kansandemokraateilla oli kaksi ehdokaslistaa. Puolue koki yhdeksän paikan tappion. SKP:n puheenjohtaja Jouko Kajanoja ei päässyt eduskuntaan. SKDL:n viralliselta ehdokaslistalta pudotettu Esko-Juhani Tennilä keräsi Lapissa omalle yhteislistalleen miltei 15 000 ääntä. SKDL:n sisäinen välienselvittely huipentui kesäkuun alussa 1986, jolloin vähemmistökommunistit erotettiin puolueesta. Erotetut kymmenen kansanedustajaa järjestäytyivät Demokraattisen Vaihtoehdon (Deva) eduskuntaryhmäksi, jolloin SKDL:n ryhmähuone jaettiin väliseinällä kahtia. Devan eduskuntaryhmä valitsi puheenjohtajakseen Ensio Laineen. Muutos näkyi myös eduskunnan istuntosalissa, kun Devan kansanedustajat siirrettiin syysistuntokauden 1986 alkaessa istumaan vasempaan äärilaitaan. ^[6]

Edellinen eduskunta oli juuri ennen työkautensa päättymistä ajanmukaistanut vuodelta 1928 peräisin ollutta valtiopäiväjärjestystä. Vuoden 1983 vaaleista lähtien valtiopäivät jatkuivat aina seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka ja juhlalliset päättäjäiset pidettiin vain vaalikauden lopussa. Samoin valiokuntien jäsenet valittiin yhden vuoden sijasta koko vaalikaudeksi. Tämän muutoksen jälkeen eduskunta oli jatkuvasti toimintakykyinen koko vaalikauden ajan.^[7]

Eduskuntaan nousi kaikkiaan peräti 75 uutta edustajaa. Uusia olivat muun muassa Arja Alho, Antti Kalliomäki, Paavo Lipponen, Jukka Mikkola, Reino Paasilinna, Kari Rajamäki ja Timo Roos (SDP), Esko Aho, Juhani Alaranta, Sirkka-Liisa Anttila, Tytti Isohookana-Asunmaa, Timo Kietäväinen, Liisa Kulhia, Seppo Pelttari ja Jukka Vihriälä (Kesk.), Sirpa Pietikäinen, Kimmo Sasi, Eva-Riitta Siitonen, Martti Tiuri, Riitta Uosukainen ja Iiro Viinanen (Kok.), Esko Helle (SKDL), Gunnar Jansson ja Håkan Nordman (RKP), Ville Komsi ja Kalle Könkkölä (vihreät) sekä Reijo Enävaara, Reino Jyrkilä, Lea Mäkipää, Heikki Riihijärvi ja Pentti Skön (SMP).

Eduskunnan jättivät vapaaehtoisesti Keskustapuolueen Mikko Kaarna ja Eino Uusitalo, SDP:n Mauno Forsman, Veikko Helle ja Sinikka Luja-Penttilä, Kokoomuksen Eero Lattula ja Pentti Sillantaus, sekä SKDL:n Pauli Puhakka, Aarne Saarinen ja Kauko Tamminen.

Eduskunnasta pudonneita oli 56. Eniten huomiota herätti 39 valtiopäivät istuneen Johannes Virolaisen (Kesk.) putoaminen. Muita olivat muun muassa SDP:n Reino Breilin, Seija Karkinen, Lasse Lehtinen ja Arvo Salo, Keskustan Markku Kauppinen, Mauno Manninen ja Juhani Saukkonen, Kokoomuksen Juuso Häikiö, Tapani Mörttinen ja Olavi Nikkilä, SKDL:n Ilkka-Christian Björklund, Veikko J. Rytkönen, Pauli Uitto ja Jarmo Wahlström, RKP:n Ingvar S. Melin, LKP:n Jaakko Itälä, Anneli Kivitie ja Terhi Nieminen-Mäkynen, sekä SKL:n Sauli Hautala ja Asser Stenbäck. Mauno Manninen palasi kuitenkin eduskuntaan jo kesäkuussa 1983 Matti Ruokolan siirryttyä Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi.

Eduskuntaan palasivat oikean laidan edustajat Georg C. Ehrnrooth (POP) ja Tuure Junnila (Kok.) sekä Reino Karpola (Kesk.) yhden kauden poissaolon jälkeen.^lähde? Kahden kauden poissaolon jälkeen palasivat kokoomuksen Ilkka Suominen ja SMP:n Mikko Vainio.

Eduskuntaan paluuta tehnyt Heikki Mustonen (SKDL) pudotti viidellä äänellä Pentti Liedeksen. Mustosen jo saatua valtakirjansa oikeusistuin kumosi tuloksen siitä tehdyn valituksen ja uuden ääntenlaskennan perusteella joulukuussa 1983, mikä oli ennenkokematon tapaus eduskuntavaalien historiassa. Liedeksen kuoltua Mustonen nousi jälleen elokuussa 1985 kansanedustajaksi.^[8] Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Jaatinen siirtyi Kymen läänin maaherraksi helmikuussa 1984, jolloin uudeksi kansanedustajaksi tuli toimitusjohtaja Matti Lahtinen ja uudeksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Ulla Puolanne.^[9] Keskustan kansanedustajaksi valittu Liisa Kulhia erosi puolueesta kesällä 1984 ja muodosti oman eduskuntaryhmänsä.^[10]

SMP:n kansanedustaja, puolueen pää-äänenkannattajan Suomen Uutisten päätoimittaja Reijo Enävaara kuoli elokuussa 1984 ja hänen tilalleen tuli lastentarhanopettaja Ulla Bogdanoff, joka loikkasi POP:een alkuvuodesta 1986. SKDL:n kansanedustaja Kalevi Kivistö siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi vuoden 1985 alussa ja SDP:n kansanedustaja, eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Pirkko Työläjärvi Turun ja Porin läänin maaherraksi syyskuun 1985 alussa. Kivistön tilalle tuli kahdesti aiemminkin varasijalta eduskuntaan noussut valtiotieteen kandidaatti Kati Peltola ja Työläjärven tilalle kansanedustajaksi merkonomi Pirkko Valtonen ja ensimmäiseksi varapuhemieheksi Matti Louekoski. RKP:n puheenjohtaja Pär Stenbäck jätti politiikan siirtyessään Suomen Punaisen Ristin pääsihteeriksi ja hänen tilalleen kansanedustajaksi tuli dosentti Pähr-Einar Hellström. Espoon kaupunginjohtajaksi nimitetyn Kokoomuksen kansanedustajan Pekka Löyttyniemen tilalle tuli tiedotuspäällikkö Päivi Varpasuo.^[11]

Keskustan kansanedustaja, valtiovarainministeri Ahti Pekkala siirtyi Oulun läänin maaherraksi helmikuun alussa 1986 ja SDP:n kansanedustaja, opetusministeri Kaarina Suonio Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi kesäkuun alussa 1986. Pekkalan tilalle nousi rehtori Tellervo Nousiainen ja Suonion tilalle eduskuntaan palasi oikeustieteen lisensiaatti Seija Karkinen.^[12]

SKDL:n kansanedustaja ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Veikko Saarto siirtyi vuoden 1987 alussa Kansaneläkelaitoksen johtajaksi, jolloin eduskuntaan palasi toimitsija Pauli Uitto ja uudeksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi valittiin Lauha Männistö.^[13]

• Riksdagsvalet 1983 Ylen Elävä arkisto. (ruotsiksi)
• Doria.fi − Eduskuntavaalit 1983, tilastokeskuksen julkaisu

n k m Vaalit ja kansanäänestykset Suomessa Eduskuntavaalit 1907 1908 1909 1910 1911 1913 1916 1917 1919 1922 1924 1927 1929 1930 1933 1936 1939 1945 1948 1951 1954 1958 1962 1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 2015 2019 2023 2027 Kuntavaalit 1918 1919 1920 1921 1922 1923 1924 1925 1928 1930 1933 1936 1945 1947 1950 1953 1956 1960 1964 1968 1972 1976 1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 2008 2012 2017 2021 2025 Presidentinvaali Valitsijamiesvaali 1925 1931 1937 1940 1943 1950 1956 1962 1968 1978 1982 1988 Suora kansanvaali 1988 1994 2000 2006 2012 2018 2024 2030 Eduskunnan suorittama vaali 1919 1946 Poikkeuslaki 1944 1973 Europarlamenttivaalit 1996 1999 2004 2009 2014 2019 2024 Aluevaalit 2022 2025 Kansanäänestykset 1931 (kieltolaki) 1994 (EU-kansanäänestys) Muut vaalit Ahvenanmaan maakuntapäivät Kainuun maakuntahallintokokeilu Saamelaiskäräjät seurakuntavaalit

n k m Eduskunta Organisaatio Kansanedustaja Luettelo Avustajat Puhemies Luettelo Puhemiesneuvosto Valiokunta Kansliatoimikunta Sisäinen tarkastus Tietosuojavastaava Eduskunnan kanslia Pääsihteeri Hallinto- ja palveluosasto Kansainvälinen osasto Keskuskanslia Tieto- ja viestintäosasto Turvallisuusosasto Valiokuntasihteeristö Politiikka Eduskuntaryhmä Puolueet Vaalit 1907 1908 1909 1910 1911 1913 1916 1917 1919 1922 1924 1927 1929 1930 1933 1936 1939 1945 1948 1951 1954 1958 1962 1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 2007 2011 2015 2019 2023 2027 Toimielimet Arkisto Kirjasto Tilintarkastajat Pankkivaltuusto Oikeusasiamies Ihmisoikeuskeskus Ulkopoliittinen instituutti Sitra Rakennukset Eduskuntatalo Kansalaisinfo Pikkuparlamentti Toiminta Valtiopäivät Lähetekeskustelu Suullinen kysymys Välihuuto   Muuta Nuorten parlamentti Suomen eduskunta 100 vuotta