Helsingin Musiikkitalo

Helsingin Musiikkitalo
Musiikkitalo kesäkuussa 2022.
Osoite	Mannerheimintie 13a
Sijainti	Kansalaistori
Koordinaatit	60°10.39′N, 024°56.13′E
Valmistumisvuosi	31. elokuuta 2011
Suunnittelija	LPR-arkkitehdit Oy – Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen
Rakennuttaja	Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalo
Urakoitsija	SRV Viitoset
Omistaja	Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintie 13a (Senaatti-kiinteistöt 50 %, Helsingin kaupunki 25 %, Yleisradio 25 %)[1][2]
Käyttäjä	Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri
Julkisivumateriaali	lasi, kupari
Kerrosala	36 000 m²
Tilavuus	250 000 m³
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKNimi-testi OK

Helsingin Musiikkitalo (ruots. Musikhuset i Helsingfors) on Helsingin keskustassa Kansalaistorin laidalla sijaitseva musiikkikeskus. Musiikkitalon avajaiset olivat 31. elokuuta 2011.

Talon suunnittelivat arkkitehdit Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen. Akustiikan suunnittelun konsulttina toimi Yasuhisa Toyotan toimisto, joka suunnitteli pääsalin akustiikan. Pienempien salien, tarkkaamoiden ja koko muun talon akustiikan suunnitelusta vastasi suomalainen Akukon Oy.^[3]

Konserttitoiminnan lisäksi rakennuksen tarkoitus on myös vahvistaa kansallista identiteettiä ja musiikin merkitystä yhteiskunnassa. Talon lävitse on vapaa läpikulku, millä pyritään houkuttelemaan ihmisiä viettämään aikaa talossa. Rakennuksen kokonaispinta-ala on 36 000 m² ja tilavuus 250 000 m³.

Musiikkitalon hinta-arvio oli 140 miljoonaa euroa, mutta sen rakentaminen tuli maksamaan 166 miljoonaa euroa, ja tämän lisäksi hankittiin varusteita ja kalusteita 23 miljoonalla eurolla.^[4]

Rakennuksessa on 1 704-paikkainen pääsali. Siinä on myös viisi 140–300-paikkaista pientä konserttisalia, auditorio ja Sibelius-Akatemian opetustiloja. Lisäksi talossa on kahvila, ravintola, kirjasto sekä muita toimintatiloja. Talon julkisivu on lasia ja vihreäksi esipatinoitua kuparia. Se yhdistää suunnittelijoiden mukaan taloa muuhun kaupunkiin, jossa kuparia on käytetty paljon. Lisäksi se sopii Töölönlahden merelliseen maisemaan.^lähde?

Rakennuksen pääkäyttäjiä ovat Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri, joista kukin pitää siellä vuosittain 40–50 konserttia.^[5] Vuodesta 2017 Helsingin Barokkiorkesteri on toiminut Musiikkitalon residenssiorkesterina, ja se järjestää talossa 8–11 tapahtumaa vuodessa.^lähde?

Päärahoittajia olivat Helsingin kaupunki, Yleisradio Oy ja Senaatti-kiinteistöt. Rakennuksen omistaa Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Mannerheimintie 13a (Senaatti-kiinteistöt 50 %, Helsingin kaupunki 25 % ja Yleisradio 25 %).^[1][2]

Helsingin Musiikkitalo Oy:n toimitusjohtaja Kenneth Katter ja musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta^[6] irtisanoutuivat 25. marraskuuta 2011. Lehtikirjoitusten mukaan he olisivat todellisuudessa saaneet potkut. Heidän sanotaan tulleen keskenään toimeen erittäin huonosti, ja kyse on alusta pitäen ollut arvovaltataistelusta.^[7] Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin helmikuussa 2012 Pori Jazzin toimitusjohtaja Katja Leppäkoski. Hän hoiti molempien irtisanoutuneiden tehtävät.^[8] Leppäkoski jätti tehtävänsä "yhteisymmärryksessä" helmikuussa 2016, ja hänen seuraajansa on Pekka Kauranen.^[9] Kaurasen jäädessä eläkkeelle hänen seuraajakseen on valittu MBA Emilia Mäki, joka aloittaa toimitusjohtajana maaliskuun lopulla 2023.^[10]

Rakennus sijaitsee entisten VR:n makasiinien paikalla, Mannerheimintien, Töölönlahdenkadun ja Kansalaistorin rajoittamalla tontilla. Sen lähinaapureita ovat Kansalaistorin itäpuolella Helsingin keskustakirjasto Oodi,^[11] torin eteläpuolella Kiasma ja Sanomatalo sekä Mannerheimintien toisella puolella Eduskuntatalo.

Kiasman ja Musiikkitalon välisellä aukiolla on Reijo Hukkasen veistos Laulupuut, joka voitti Valtion taideteostoimikunnan yleisen taidekilpailun tammikuussa 2010. Elokuussa 2012 paljastettu Laulupuut koostuu kolmesta osasta, joista korkein on 13-metrinen suu taivasta kohti auki laulava hauki. Sen vierellä seisoo kaksi flyygelinkannen figuureista ja halkopinoista koottua tolppaa.^[12][13][14] Alumiinista ja teräksestä tehdyn teoksen aihe viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu (1928), jossa hauki nousi puuhun laulamaan.^[15]

Musiikkitalon sähköistys ja kaapelointi on suunniteltu riittämään vähintään 20 vuotta, mutta laitteita voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Verkko ulottuu kaikkialle esitys- ja yleisötiloihin ja sitä käytetään laajasti esitysteknisissä järjestelmissä: vain yksi prosentti verkon 2 400 kytkinporttiin kytketystä laitteesta on perinteisiä toimistotietokoneita.^[16] Äänentoiston signaalitiet ovat digitaalisia, ja käytössä ovat muun muassa Audinate Dante, MADI ja AES/EBU -teknologiat. Konserttisalin lavalla on vain muutamia kaapelikaivoja, sillä ne vaikuttavat lavan sointiin.^[3]

Ääni- ja kuvalaitteilla on tallennuksen häiriöttömyyden takaamiseksi oma sähkönjakelujärjestelmänsä, ja signaalikaapelit on vedetty omilla reiteillä. Lähes kaikki audiokaapelit on suojattu kolminkertaisesti.^[3]

Sibelius-Akatemia käynnisti musiikkitalohankkeen jo vuonna 1992. Vuonna 1994 hanketta lähdettiin kehittämään paperilla.^lähde?

Vuosina 1999–2000 Musiikkitalon suunnittelusta järjestettiin kaksivaiheinen arkkitehtuurikilpailu. Kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen otti osaa 243 ehdotusta, joista kuusi parhaaksi arvioitua palkittiin, kukin 125 000 markan summalla. Ensimmäisen vaiheen töistä 68 jatkoi toiseen vaiheeseen. Kilpailutöiden perusteella tuomaristo totesi, että makasiinien säilyttäminen ja musiikkikeskuksen toteuttaminen olivat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.^[17]

Kilpailussa menestyivät mm. Matti Sanaksenaho Sanaksenaho Arkkitehdit Oy:stä; Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki Lahdelma & Mahlamäki Oy:stä; Markku Erholz ja Pentti Kareoja ARK-House Arkkitehdit Oy:stä; Juha Huuhtanen, Ilkka Laitinen, Mikko Metsähonkala ja Jari Viherkoski QUAD Arkkitehdit Oy:stä sekä japanilainen Fumio Toki. Palkintolautakunta valitsi parhaiksi kaksi ehdotusta, joita kuvattiin tuomariston arvostelussa toistensa vastakohdiksi. Ehdotus "D:n" takana olivat Sarlotta Narjus ja Antti-Matti Siikala arkkitehtitoimisto SARC OY:stä. Heidän ehdotuksensa ilmaisu oli tuomariston mukaan ekspressiivistä ja omaperäistä ja se korosti konserttisalin läsnäoloa kaupunkimaisemassa niin, että rakennuksessa nähtiin maamerkin aineksia. Ehdotus "a mezza voce" taas oli tuomariston mukaan pelkistetty ja rauhallinen, ympäristön akselistoon sidottu tarkka harkkosommitelma, jossa konserttisali oli integroitu kokonaisvolyymiin.^[17]

Palkintolautakunta valitsi voittajaksi ehdotuksen "a mezza voce", jonka olivat laatineet Ola Laiho, Mikko Pulkkinen ja Marko Kivistö arkkitehtitoimisto Laiho, Pulkkinen & Raunio Oy:stä. Voittaja palkittiin 500 000 mk:n summalla, toiseksi tullut sai 350 000 mk ja kolmas 200 000 mk.^[17]

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Töölönlahden asemakaavan muutoksen vuonna 2002. Kaavamuutos loi edellytykset musiikkitalon rakentamiselle mutta hävitti paikalla olleen kaupunkihistorian.^lähde?

Päärahoittajat perustivat kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalon 2005. Osakkeista 48 prosenttia on Suomen valtiolla sekä Helsingin kaupungilla ja Yleisradiolla molemmilla 26 prosenttia. Talon kustannusarvio vuoden 2005 kustannustasossa oli 98 miljoonaa euroa, mutta se nousi myöhemmin, minkä takia suunnitelmissa jouduttiin luopumaan joidenkin kalliimpien materiaalien käytöstä.^lähde?

Musiikkitalon pohjatyöt aloitettiin kesäkuussa 2006. Musiikkitalon johtajaksi valittiin 2006 Helena Hiilivirta.^[18] Lopullinen päätös talon rakentamisesta tehtiin vuonna 2008 kiinteistöosakeyhtiön solmittua urakkasopimuksen SRV-Toimitilat Oy:n kanssa. Kokonaiskustannusarvioksi vakiintui 140 miljoonaa euroa.^[19] Rakentamisen hyväksymistä vauhditti myös Svenska kulturfondenilta saatu noin kahden miljoonan euron avustus.^lähde?

Puolitoista vuotta kestäneiden pohjatöiden valmistuttua heinäkuussa 2008 talon rakennuskuopassa järjestettiin 13. syyskuuta ”Monttubileet”, joissa esitettiin monipuolisesti eri tyylisuuntien musiikkia. Peruskivi, jonka sisään pantiin peruskirjan lisäksi kaikenlaista päivän lehdistä ja käytössä olevista rahoista ylikapellimestareiden tahtipuikkoihin, muurattiin 22. lokakuuta 2008. Tilaisuudessa virallisen puheen piti valtiovarainministeri Jyrki Katainen.^lähde?

Enimmillään rakentamiseen arvioitiin tarvittavan kerralla 200–300 rakennusmiestä.^[20]

A-Insinöörit toimivat erityisasiantuntijana 2008–2009 sekä vuodesta 2009 alkaen tilaajan rakennuttamisesta vastaavana projektinjohtajana.^[21] Musiikkitalo valmistui täsmälleen aikataulussa. Parhaimmillaan työmaalla työskenteli lähes 500 työntekijää.^[21]

Musiikkitalossa on kuusi varsinaista konserttitilaa. Konserttisali (1 704 istumapaikkaa) sijaitsee talon keskellä. Muut salit ovat elektroniseen musiikkiin soveltuva Black Box (220–400 paikkaa), musiikkiteatterisali Sonore (284 paikkaa), kamarimusiikkisali Camerata (240 paikkaa), urkusali Organo (140 paikkaa) sekä alun perin orkestereiden harjoitussaliksi tarkoitettu Paavo (240 paikkaa).^[22] Erilaisia esityksiä järjestetään myös muissa tiloissa, kuten yleisölämpiössä.

Musiikkitalon pääaulan kattoon on kiinnitetty Kirsi Kaulasen tilateos Gaia.^[23] Se voitti Valtion taideteostoimikunnan järjestämän yleisen taidekilpailun työnimellä "Kaiku".^[12] Gaia on kreikkalaisessa mytologiassa alkujumala, joka on useiden jumalten ja titaanien äiti. Tekijä kuvaa teosta orgaaniseksi, kasvismaailmasta tulleeksi ornamentiksi, josta kasvaa uhanalaisia suomalaisia kasveja kuten karvamansikkaa, lehtorikkoa ja nummimataraa. Teos on valmistettu peilikiillotetusta ruostumattomasta teräksestä ja se on käännetyn torven näköinen.^[13] Kaulaselle teräslevy on paperin ja vanerin luonnollinen jatkumo. Hänen mielestään paperi ja teräs ovat eräänlaisia epämateriaaleja, jotka peilaavat muiden materiaalien pintoja.^[24]

Organo-urkusaliin tulee kolmet urut, joista kahdet oli avajaisten aikaan paikallaan. Toiset niistä ovat peräisin Englannista, josta Sibelius-Akatemia osti ne osina tulevia tarpeita varten. Urkurakentamo Porthan sai tehtäväksi koota ne. Vuodelta 1892 peräisin olevat Fosters & Andrews 29-äänikertaiset tasavireiset urut edustavat englantilaista romantiikkaa. Ne olivat aikoinaan käytössä Glasgow’ssa presbyteerikirkossa. Martti Porthanin mukaan nämä urut ovat ”merkittävä soitin Suomen urkukartalla, koska tämän kokoista englantilaistyylin aitoa soitinta ei aiemmin ole ollut”.^[25]

Kahdet muut urut ovat Italiasta 1700-luvun alkupuoliskolta peräisin olevat tuntemattoman rakentajan 9-äänikertaiset keskisävelvireiset barokkiurut ja vuodelta 1994 olevat pohjoissaksalais-alankomaalaista barokkityyliä edustavat 26-äänikertaiset Verschueren-urut.^[25]

Talon suunnitteluvaiheessa konserttisaliin varattiin paikka uruille, mutta säästösyistä urkujen hankinta keskeytettiin^[26]. Kahdentoista vuoden ajan sali oli ilman urkuja^[26].

Kun esitettävien teosten orkesterikokoonpanoon kuuluivat urut, salissa käytettiin sähköurkuja. Ratkaisua pidettiin kuitenkin ongelmallisena^selvennä.^[27]

Säveltäjä Kaija Saariaho lahjoitti miljoona euroa vuonna 2017 Musiikkitalon konserttisalin konserttiurkujen rakentamiseksi. Saariahon lahjoituksen jälkeen urkuhanke keräsi myös muita lahjoittajia (mm. opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupunki, Yleisradio).^[28] Konserttisalin konserttiurut valmisti itävaltalainen Rieger Orgelbau. Urkujen tavoiteltu valmistumisaika on vuonna 2024 ja kustannusarvio on 4,4 miljoonaa euroa. Helsingin Musiikkitalon säätiö on avannut kansalaiskeräyksen, jonka tuotoilla tuetaan urkukonserttien järjestämistä sekä uusien kotimaisten urkuteosten säveltämistä.^[29]

Konserttisalin uruissa on 124 äänikertaa, ja erikoisuutena ovat kolme mikrotonaalista äänikertaa (neljäsosasävelaskelin) sekä yksi glissandoäänikerta (jossa oktaavi on jaettu 31 osaan). Urut ovat Suomen suurimmat. Urkujen fasadia koristaa tilataideteos.^[27] Itävallassa valmistettuja urkupillejä tulee noin 7 999.^[30]

Urkujen rakennustyö käynnistyi vuonna 2021 ja päättyi vuonna 2023, jolloin koesoitot aloitettiin. Urut vihittiin käyttöön 1. tammikuuta 2024.^[27][28][31]

Musiikkitalon Kuoro on vuonna 2011 perustettu harrastajakuoro, jota ovat tammikuusta 2017 alkaen johtaneet taiteellinen johtaja Nils Schweckendiek ja kuoromestari Jani Sivén.^[32][33] Kuoro toimii yhteistyössä Musiikkitalon päätoimijoiden, Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanssa.

Musiikkitalon ensilevytys julkaistiin 23.11.2011: Nordea Jean Sibelius Orchestra & Jukka-Pekka Saraste: Beethoven, Coriolanus Overture; Sibelius, Symphony No. 1. Finlandia CD/DVD.

• Musiikkitalo
• Holmila, Paula: Musiikkitalo. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-216-8 (suomeksi) (ruotsiksi) (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin Musiikkitalo.

• Viralliset havainnekuvat (Arkistoitu – Internet Archive)
• Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tiedotus musiikkitalosta. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Musiikkitalon suunnittelukuvia. Uusi Suomi.
• Musikhuset i Helsingfors hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Musiikkitalo – alkusoitto (2012) Dokumenttifilmi talon rakentamisesta. Yle Areena.