Nils Katajainen
Nils Edvard Katajainen (31. toukokuuta 1919 Helsinki – 16. tammikuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Sotilasarvoltaan hän oli vääpeli. Hän lensi 196 sotalentoa ja ampui alas 35 vastustajan konetta.[1]
Parturi Oskar Katajaisen ja hänen vaimonsa Jenny Katajaisen perheeseen syntynyt Nils Katajainen aloitti sotilasuransa astumalla vapaaehtoisena Ilmavoimien palvelukseen vuonna 1939. Käytyään reservin aliupseeriohjaajakurssin hänet ylennettiin alikersantiksi 5. elokuuta 1940. Lentolaivueissa 24 ja 32 tapahtuneen jatkokoulutuksen jälkeen hänet kotiutettiin 1. maaliskuuta 1941.
Jatkosotaa edeltävässä liikekannallepanossa Katajainen sijoitettiin Lentolaivue 24:ään, jossa hän kuului kolmannen lentueen lentävään henkilökuntaan. Hän saavutti Brewster -hävittäjällä 17 ja myöhemmin laivueen kalustoksi tulleella Messerschmitt Bf 109 -hävittäjällä 18 ilmavoittoa. Katajainen haavoittui pahoin ilmataistelua seuranneessa pakkolaskussa 5. heinäkuuta 1944. Sairaalahoidon ja sitä seuranneen toipumisloman jälkeen Katajainen kotiutettiin 10. marraskuuta 1944, ja hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 170.[2] Katajainen oli ainut Mannerheim-ristin saanut reserviläislentäjä.
Sodan jälkeen Katajainen toimi muun muassa yrittäjänä sekä Helsingin kaupungin palveluksessa.
Kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mustonen, Harri: Ritari Nils Katajaisen lentäjätaival. Koala-kustannus, 2022. ISBN 978-952-229-223-0.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hurmerinta, Ilmari – Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3
- Keskinen, Kalevi – Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21: Lentävät ritarit. Kustannusliike Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
