Oikeussosiologia

Oikeuden vaaka
Oikeuden vaaka
Julkisoikeus
Keskeisiä teoreetikkoja

Émile Durkheim
Karl Marx · Max Weber

Oikeussosiologia on monitieteinen tutkimusala, jossa tutkitaan oikeutta, mukaan lukien oikeudellisia normeja, käytäntöjä, instituutioita ja doktriineja, yhteiskunnallisessa kontekstissa.[1][2] Oikeussosiologia voidaan hahmottaa yhtäältä yhdeksi sosiologian haaraksi ja toisaalta osaksi oikeustieteeseen kuuluvia oikeuden yleistieteitä. Oikeustieteen ja yhteiskuntatieteiden väliin sijoittuvaa monitieteistä tutkimusta on myös kutsuttu yhteiskunnalliseksi oikeustutkimukseksi.[3]

Oikeussosiologian piiriin kuuluu oikeutta koskevaa tutkimusta, jolla on yhteys useisiin yhteiskunta- ja humanistisiin tieteisiin.[4] Oikeussosiologiaa lähellä olevia tutkimusaloja ovat muun muassa kriminologia, oikeuspoliittinen ja kriminaalipoliittinen tutkimus, lainsäädäntötutkimus sekä kriittinen oikeustutkimus. Näitä tutkimusaloja ei voida aina selkeästi erottaa toisistaan.[5]

Oikeussosiologia tutkimusalana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeussosiologia on laaja tutkimusala, josta on esitetty monenlaisia määritelmiä ja luonnehdintoja ja jossa on monia hieman eri tavoin painottuneita suuntauksia.[6][3] Erilaisiin käsityksiin oikeussosiologiasta vaikuttavat muun muassa se, tarkastellaanko sitä sosiologiasta vai oikeustieteestä käsin ja minkälaisesta teoriaperinteestä sitä lähestytään. Erilaisia oikeussosiologiaa koskevia käsityksiä on jaoteltu esimerkiksi seuraavalla tavalla:[7]

  • oikeussosiologia tutkii oikeutta käyttämällä tiettyjä, lähinnä kvantitatiivisia, metodeja
  • oikeussosiologia tutkii oikeudellisia ilmiöitä sosiologisesta näkökulmasta
  • oikeussosiologia tutkii oikeudellisia instituutioita ja orgaaneja, kuten tuomioistuimia ja lakien säätämistä
  • oikeussosiologia tutkii oikeussääntöjen tosiasiallista yhteiskunnallista merkitystä

Oikeussosiologiassa tutkitaan oikeutta yhteiskuntatieteen näkökulmasta osana yhteiskuntaa. Aiemmin on katsottu, että oikeussosiologiassa tutkitaan oikeuden ja yhteiskunnan vuorovaikutusta, mutta nykyään tällaiseen käsitykseen, jossa oikeutta ja yhteiskuntaa pidetään erillisinä ilmiöinä, suhtaudutaan kriittisesti ja sen sijaan katsotaan, että oikeus ja yhteiskunta kytkeytyvät toisiinsa monella tasolla eikä niitä voida usein selkeästi erottaa toisistaan.[8][9] Oikeussosiologiassa "oikeus" on yleensä ymmärretty laajemmin kuin oikeusdogmatiikassa. Oikeussosiologisessa tutkimuksessa voidaan tarkastella virallisen oikeuden ohella myös epävirallisia normijärjestelmiä, eikä siinä sitouduta juridiseen terminologiaan.[10][11][12] Eroa on usein kuvattu siten, että oikeusdogmatiikka edustaa sisäistä eli osallistujan näkökulmaa oikeuteen, kun taas oikeussosiologia edustaa ulkoista eli tarkkailijan näkökulmaa oikeuteen.[13]

Oikeussosiologisen tutkimuksen on katsottu paikoittain jääneen sosiologian ja oikeustieteen väliseen kuiluun. Oikeustieteilijät ovat katsoneet, että yhteiskunnallinen lähestymistapa oikeuteen kuuluu yhteiskuntatieteilijöille, ja yhteiskuntatieteilijät taas ovat katsoneet, että virallinen oikeudellinen aineisto kuuluu oikeustieteilijöiden tutkimuskohteeksi. Oikeussosiologia on myös toisinaan saanut toisen luokan statuksen molemmilla tieteenaloilla. Oikeustieteilijät ovat katsoneet, ettei oikeussosiologia ole relevanttia oikeudellisten kysymysten kannalta, ja yhteiskuntatieteilijät ovat katsoneet, että oikeussosiologialta puuttuu tieteellinen perehtyneisyys.[14]

Kansainvälisesti oikeussosiologiaa ja sen eri suuntauksia on kuvattu useilla eri termeillä, kuten Sociology of Law, Law and Society, Socio-Legal Studies ja Empirical Legal Studies. Suomessa oikeuden yhteiskunnallinen tutkimus eri suuntauksineen on usein niputettu käsitteen "oikeussosiologia" alle, mutta siitä on myös käytetty esimerkiksi termejä "yhteiskunnallinen oikeustutkimus", "oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus" ja "empiirinen oikeustutkimus".[15][3][4]

Oikeussosiologian tehtävät ja tutkimuskohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeussosiologinen tutkimus voidaan jaotella sen tehtävien mukaan yhteiskuntateoreettiseen tutkimukseen ja empiiriseen tutkimukseen. Oikeussosiologian tehtävänä on yhtäältä luoda ja kehittää teorioita, joiden avulla voidaan ymmärtää ja selittää oikeudellisia ilmöitä ja niihin liittyviä sosiaalisia prosesseja. Toisaalta oikeussosiologian tehtävänä on oikeudellisten ja niihin liittyvien yhteiskunnallisten ilmöiden empiirinen tutkimus ja analyysi. Käytännössä useimmissa tutkimuksissa teoreettinen ja empiirinen orientaatio yhdistyvät toisiinsa.[16][17][18]

Oikeussosiologiassa tutkitaan muun muassa lakien syntyprosessia ja vaikutuksia, oikeudellisten instituutioiden ja oikeutta soveltavien toimijoiden, kuten tuomioistuinten ja viranomaisten, toimintaa, konfliktinratkaisua, oikeudensaantimahdollisuuksia, juristiprofessiota sekä kansalaisten suhtautumista oikeusjärjestelmään.[19][20]

Oikeussosiologian historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa oikeussosioloigiassa on painottunut empiirinen tutkimus. Yhdysvalloissa oikeussosiologian kehittymiseen vaikutti oikeustieteen piirissä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kehittynyt oikeusrealistinen suuntaus. Amerikkalaisen oikeusrealismin edustajat kritisoivat perinteistä lainoppia ja pyrkivät ymmärtämään oikeuden tosiasiallista soveltamista ja siihen vaikuttavia juridiikan ulkopuolisia tekijöitä sekä kehittämään oikeusjärjestelmää tehokkaammaksi. 1960-luvulla Yhdysvalloissa syntyi oikeussosiologiaa edustava Law and Society -liike, jonka juuret olivat amerikkalaisessa oikeusrealismissa. Sittemmin Yhdysvalloissa on syntynyt lukuisia muita tutkimussuuntauksia, joiden piirissä on kritisoitu aiempia lähestysmistapoja ja kehitetty uusia.[21]

Euroopassa oikeussosiologia on ollut vahvemmin yhteydessä sosiologiaan ja yhteiskuntateoriaan, ja sitä kehitettiin etenkin Keski-Euroopan saksankielisillä alueilla jo 1900-luvun alkupuolella. 1900-luvun jälkipuolella eurooppalainen oikeussosiologia sai paljon vaikutteita yhdysvaltalaiselta Law and Society -liikkeeltä, ja oikeussosiologia levisi laajalle etenkin Isossa-Britanniassa. Sen sijaan esimerkiksi Ranskassa ei ole kunnolla syntynyt oikeussosiologisya tutkimussuuntausta. Pohjoismaissa oli syntynyt 1900-luvun alkupuolella skandinaavisen oikeusrealismin suuntaus, mutta toisen maailmansodan jälkeen oikeussosiologinen tutkimus jäi teoreettisemman tutkimuksen varjoon. Pohjoismaiden ensimmäinen oikeussosiologian professuuri perustettiin Oslon yliopistoon vuonna 1971.[22]

Kansainvälisesti oikeussosiologia on kehittynyt erillisestä liikkeestä valtavirtatutkimukseksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa perinteiset lainopilliset artikkelit ovat käyneet harvinaisiksi kaikkein siteeratuimpien oikeustieteellisten artikkelien joukossa.[23]

Oikeussosiologia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oikeussosiologiaa on harjoitettu jossain muodossa 1900-luvun alusta lähtien. Empiirinen oikeussosiologinen tutkimus sai Suomessa alkunsa lainvalmistelun aputieteenä. Suomen ensimmäisen oikeussosiologian alaan luettavan väitöskirjan julkaisi vuonna 1906 Leo Ehrnrooth.[24]

Suomessa oikeussosiologinen tutkimus sai virikkeitä 1960- ja 1970-luvun vasemmistolaisesta liikehdinnästä. Vuonna 1970 perustettiin Oikeus- ja yhteiskuntatieteellinen yhdistys, joka ryhtyi julkaisemaan yhdessa Suomen Demokraattisten Lakimiesten kanssa monitieteistä Oikeus-lehteä.[25] Raimo Blom julkaisi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa oikeussosiologisia tutkimuksia muun muassa kansalaisten luottamuksesta oikeuslaitokseen, jotka herättivät vilkasta keskustelua. 1970-luvun alussa Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Aulis Aarnio kokosi ympärilleen perhe- ja perintöoikeuden alalla empiiristä tutkimusta harjoittavien nuorten tutkijoiden ryhmän eli ns. "nappulaliigan", johon kuuluivat muun muassa Matti Mikkola, Markku Helin ja Rauno Halttunen. Helsingin yliopistoon perustettiin vuonna 1975 oikeussosiologian apulaisprofessuurin virka, jossa toimi Paavo Uusitalo, mutta virka lakkautettiin vuonna 1983.[26] Suomessa oikeussosiologinen tutkimus ei kuitenkaan saanut vahvaa asemaa oikeustieteen tai sosiologian piirissä.[25]

Oikeussosiologista tutkimusta harjoitetaan Suomessa etenkin Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin, aiemmin nimeltään Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, piirissä.[25] Lisäksi nykyään Itä-Suomen yliopistossa on lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen professuuri sekä yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen professuuri ja Turun yliopistossa oikeussosiologian ja kriminologian professuuri. Muita oikeussosiologian tutkijoita ovat olleet muun muassa Ahti Laitinen, Timo Kyntäjä, Kaijus Ervasti ja Anne Alvesalo-Kuusi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alvesalo, Anne; Ervasti, Kaijus: Oikeus yhteiskunnassa – näkökulmia oikeussosiologiaan. Helsinki: Edita, 2006. ISBN 951-37-4285-7
  • Alvesalo-Kuusi, Anne; Kumpula, Anne: Oikeussosiologia, oikeustiede ja lainoppi. Teoksessa Lähteenmäki, Noora; Nieminen, Kati (toim.): Empiirinen oikeustutkimus. Helsinki: Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-113-1
  • Ervasti, Kaijus: Yhteiskunnallinen oikeustutkimus. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-155-1
  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-670-017-9
  • Kostiainen, Aura; Kurki, Visa; Määttä, Tapio; Rautiainen, Pauli; Soininen, Niko: Oikeus ja sen tutkiminen. Tampere: Vastapaino, 2023. ISBN 978-952-397-044-1

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 6.
  2. ↑ Alvesalo-Kuusi & Kumpula 2021, s. 34
  3. ↑ a b c Ervasti 2022, s. 26.
  4. ↑ a b Kostiainen, Kurki, Määttä, Rautiainen & Soininen 2023, s. 238.
  5. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 11–12.
  6. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 1–2.
  7. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 3–5.
  8. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 7.
  9. ↑ Ervasti 2022, s. 29–30.
  10. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 10.
  11. ↑ Ervasti 2022, s. 31.
  12. ↑ Alvesalo-Kuusi & Kumpula 2021, s. 37–38.
  13. ↑ Alvesalo-Kuusi & Kumpula 2021, s. 35.
  14. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 5–6.
  15. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 2.
  16. ↑ Alvesalo & Ervasti 2006, s. 8.
  17. ↑ Ervasti 2022, s. 30.
  18. ↑ Kostiainen, Kurki, Määttä, Rautiainen & Soininen 2023, s. 240–241.
  19. ↑ Ervasti 2022, s. 31–32.
  20. ↑ Kostiainen, Kurki, Määttä, Rautiainen & Soininen 2023, s. 239.
  21. ↑ Ervasti 2022, s. 16–21.
  22. ↑ Ervasti 2022, s. 22–24.
  23. ↑ Ervasti 2022, s. 22.
  24. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 193–194.
  25. ↑ a b c Ervasti 2022, s. 25.
  26. ↑ Kangas (toim.) 1998, s. 195–198.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oikeussosiologia&oldid=22707182”