Ruotsin jalkapallomaajoukkue

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Käytännössä lähteetön. Kaipaa myös kielenhuoltoa.

Ruotsi
Lempinimi	Blågult (suom. Sinikeltainen)
Liitto	Svenska Fotbollförbundet (SvFF)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Kenttä	Friends Arena
Valmentaja	Jon Dahl Tomasson
Kapteeni	Victor Lindelöf
Eniten otteluita	Anders Svensson (147)
Eniten maaleja	Zlatan Ibrahimović (62)
FIFAn maakoodi	SWE
FIFA-ranking	29 (18.7.2024) [1]
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Ruotsi 11 - 3 Norja  (Göteborg, Ruotsi; 12. heinäkuuta 1908)
Suurin voitto
Ruotsi 12 - 0 Latvia  (Tukholma, Ruotsi; 29. toukokuuta 1927)  Ruotsi 12 - 0 Etelä-Korea  (Lontoo, Englanti; 5. elokuuta 1948)
Suurin tappio
Iso-Britannia 12 - 1 Ruotsi  (Lontoo, Englanti; 20. lokakuuta 1908)
MM-kilpailut
Esiintymiset	12 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus	Hopeaa (1958)
EM-kilpailut
Esiintymiset	7 (ensimmäiset 1992)
Paras sijoitus	Välierissä (1992)
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa	Ruotsi 1958
Pronssia	Brasilia 1950
Pronssia	Yhdysvallat 1994
EM-kilpailut
Välierissä	Ruotsi 1992
Olympialaiset
Kultaa	Lontoo 1948
Pronssia	Pariisi 1924
Pronssia	Helsinki 1952

Ruotsin jalkapallomaajoukkue (ruots. Sveriges herrlandslag i fotboll) edustaa Ruotsia kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkue toimii Ruotsin jalkapalloliiton alaisuudessa. Historiallisesti katsoen Ruotsi kuuluu maailman vahvimpien jalkapallomaiden joukkoon. Se voitti Lontoon olympialaisissa 1948 olympiakultaa ja on selviytynyt MM-kisojen lopputurnaukseen 12 kertaa ja saavuttanut kolme mitalisijaa. EM-lopputurnauksessa Ruotsi on pelannut seitsemän kertaa ja yltänyt parhaimmillaan välieriin.

Ruotsi on perinteisesti ollut vahva joukkue kansainvälisessä jalkapallossa. Se on osallistunut 12 kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin ja voittanut kolme mitalia olympialaisissa. Ruotsin joukkue voitti hopeaa vuoden 1958 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa se oli isäntäjoukkueena. Ruotsi hävisi finaalissa Brasilialle 5–2. Ruotsi on sijoittunut kolmannelle sijalle vuosina 1950 ja 1994. Vuonna 1938 joukkue sijoittui neljänneksi.

Ruotsi pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa Norjaa vastaan 12. heinäkuuta 1908 ja voitti sen 11–3. Muut pelit vuonna 1908 olivat Englantia, Isoa-Britanniaa, Alankomaita (kahdesti) ja Belgiaa vastaan. Ruotsi hävisi kaikki viisi ottelua. Samana vuonna Ruotsi kilpaili vuoden 1908 kesäolympialaisissa. Ruotsi kuitenkin hävisi ottelun olympialaisissa Isoa-Britanniaa vastaan 1–12. Se on edelleen suurin häviö Ruotsin maajoukkueen historiassa. Ruotsi osallistui myös olympialaisiin vuosina 1912 (isäntämaana), 1920 ja 1924, jolloin Ruotsi voitti pronssia ja ensimmäisen mitalinsa.

Vuonna 1916 Ruotsi voitti ensimmäistä kertaa Tanskan.

Vuoden 1938 maailmanmestaruuskilpailut olivat Ruotsille toiset. Ensimmäisessä ottelussa Ruotsin piti pelata Itävaltaa vastaan, mutta Saksan miehittäessä Itävallan, Itävalta ei voinut osallistua turnaukseen. Sen sijaan Ruotsi sai puolivälierissä vastaansa Kuuban, jonka Ruotsi voitti lukemin 8–0. Välierissä Ruotsi sai vastaansa Unkarin, jolle se hävisi lukemin 1–5. Ruotsin seuraava ottelu oli pronssiottelu, jossa vastaan asettui Brasilia. Ruotsi hävisi ottelun 2–4, ja sijoittui turnauksessa neljänneksi.

Ensimmäisessä ottelussa Ruotsi pelasi Itävaltaa vastaan. Itävallan joukkue oli pätevä ilman ammattipelaajia, mikä oli yllätys, sillä Itävallan liigassa oli monia ammattipelaajia, jotka saivat pelata turnauksessa.^lähde? Ottelu pelattiin White Hart Lanella Lontoossa ja Ruotsi voitti sen 3–0. Toisessa ottelussa, Ruotsi pelasi Koreaa vastaan ja voitti sen 12–0, ollen yksi Ruotsin jalkapallohistorian suurimmista voitoista. Välierissä Ruotsi kohtasi Tanskan voittamalla heidät 4–2.

Maailmanmestaruuskilpailuissa 1950 Ruotsin jalkapalloliitto ei sallinut ammattilaisjalkapalloilijoiden pelata turnauksessa, joten Ruotsin joukkue koostui amatööripelaajista. Yhtenä turnauksen kuudesta eurooppalaisjoukkueesta Ruotsi pelasi samassa lohkossa Italian ja Paraguayn kanssa. Intia oli vetäytynyt lohkosta pois jo ennen turnausta.

Ensimmäisessä ottelussaan Ruotsi voitti Italian 3–2. Toinen ottelu päättyi 2–2 tasapeliin Paraguayn kanssa. Ruotsi eteni seuraavalle kierrokselle eniten pisteitä lohkossaan saavuttaneena joukkueena.

Jatkopeleissä toisella kierroksella Ruotsi sai ensimmäiseksi vastustajakseen kisaisäntä Brasilian. Ottelu pelattiin Maracanãlla yleisömäärän ollessa 138 000, joka oli ennätys Ruotsin maajoukkueen otteluissa siihen mennessä. Ottelu päättyi Brasilian 7–1 voittoon ja sen jälkeen on huhuttu, että lähes kaikki brasiliaiset katsojat hyvästelivät ruotsalaiset heidän huiveillaan^lähde?.

Seuraavassa ottelussa vastassa oli Uruguay, jonka Ruotsi kohtasi ensimmäistä kertaa historiassa. Ottelu pelattiin São Paulossa. Uruguay voitti luvuin 3–2, minkä myötä Ruotsi menetti mahdollisuutensa maailmanmestaruuteen.

Pronssimitalit ratkaissut ottelu pelattiin São Paulossa Ruotsin ja Espanjan välillä. Ruotsi voitti ottelun 3–1 Stig Sundqvistin (15'), Bror Mellbergin (34') ja Karl-Erik Palmérin (79') tekemillä maaleilla. Ruotsi sijoittui turnauksessa kolmanneksi ja voitti ensimmäisen maailmanmestaruuskilpailuiden mitalinsa. Parhaana eurooppalaisjoukkueena Ruotsi sai kutsumanimekseen "epäviralliset Euroopan mestarit".

Kesäolympialaissa vuonna 1952 Helsingissä Ruotsi jatkoi vahvoja otteitaan ja saavutti olympiapronssia. Seuraavana vuonna jalkapalloliitto ei antanut ammattilaisten pelata joukkueessa ja tämän vuoksi Ruotsi ei osallistunut vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuihin.

Vuonna 1956 Ruotsin jalkapalloliitto päätti sallia ammattilaispelaajien pelaamisen maajoukkueessa, mitä Ruotsin jalkapallokannattajat toivoivat. Maailmanmestaruuskilpailuissa 1958 Ruotsi oli isäntämaa, ja samassa lohkossa sen kanssa pelasivat Meksiko, Unkari ja Wales.

Ensimmäisessä ottelussa, vastaan asettui Meksiko. Ottelu pelattiin Råsunda Stadiumilla, Solnassa. Ottelua oli seuraamassa 32 000 katsojaa. Ruotsi voitti ottelun lukemin 3–0, ottaen samalla lohkon kärkipaikan. Seuraava ottelu oli Unkaria vastaan, joka oli sijoittunut vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa toiseksi ja voittanut vuoden 1952 olympialaiset. Ottelu päättyi Ruotsin 2–1 voittoon, jossa molemmat maalit teki Kurt Hamrin. Seuraava ottelu Walesia vastaan päättyi 0–0 tasapeliin.

Pelatessaan aina puolivälierissä, myös tämä ottelu pelattiin Råsundan stadionilla neljännen kerran maailmanmestaruuskilpailuissa. Vastassa oli Neuvostoliitto, jonka Ruotsi voitti lukemin 2–0.

Välierät pelattiin Ullevissa, Göteborgissa. Se oli myös ainoa ottelu, jolloin Ruotsi ei pelannut turnauksen aikana Råsundassa. Yleisöä oli noin 50 000 henkilöä, ja se oli yksi Ruotsin katsotuimpia otteluita turnauksessa. Länsi-Saksa johti ottelua aluksi 1–0, kun Erich Juskowiak teki ottelun avausmaalin 59. peliminuutilla. Ruotsi voitti ottelun lopulta lukemin 3–1.

Finaali pelattiin Råsundalla isäntämaa Ruotsin ja vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailuissa toiseksi sijoittuneen Brasilian välillä. Yhteensä ottelua oli seuraamassa noin 52 000 henkilöä. Brasilia voitti maailmanmestaruuskilpailut ensimmäistä kertaa voittamalla Ruotsin finaalissa lukemin 5–2. Ruotsi sai turnauksesta hopeaa ja se on edelleen Ruotsin jalkapallohistorian paras sijoitus maailmanmestaruuskilpailuissa.

Karsinnoissa vuoden 1962 maailmanmestaruuskilpailuihin Ruotsi voitti lohkon vaikuttavalla tavalla tehdem 10 maalia ja päästäen vain 3. Ruotsilla oli mahdollisuus voittaa oman lohkon play-off-ottelussa Sveitsi ja päästä loppuotteluihin karsinnoissa. Ottelu pelatiin Länsi-Berliinissä, ja Sveitsi voitti ottelun lukemin 2–1.

Ruotsi ei edennyt vuoden 1964 Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Karsinnat alkoivat Norjaa vastaan, jolloin Ruotsi voitti ensimmäisen osaottelun ja toinen osaottelu päättyi tasatulokseen. Toisella kierroksella vastaan asettui Jugoslavia. Ensimmäinen osaottelu päättyi tasapeliin ja toinen osaottelu Ruotsin 2–3 voittoon. Puolivälierissä Ruotsi pelasi hallitsevaa mestaria Neuvostoliittoa vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi tasapeliin ja toinen osaottelu Neuvostoliiton voittoon. Ruotsi ei näin ollen selviytynyt lopputurnaukseen.

Karsinnoissa maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1966 Ruotsi pelasi lohkossa 2. Ruotsi aloitti karsinnat tasapelillä Länsi-Saksaa vastaan ja jatkoi 3–0 voitolla Kyprosta vastaan. Vain lohkon voittaja selviytyi lopputurnaukseen ja Ruotsi menetti mahdollisuutensa häviämällä viimeisessä pelissä Länsi-Saksalle.

Ruotsi osallistui karsintoihin Euroopan-mestaruuskilpailuihin vuonna 1968. Joukkue sijoittui kolmannelle sijalle lohkossaan eikä päässyt lopputurnaukseen.

Ruotsin suurin menestys 1960-luvulla oli pääsy maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1970, jolloin se kukisti karsinnoissa Norjan ja Ranskan. Ruotsi sijoittui lohkossa kolmanneksi ja ei näin ollen päässyt mukaan jatkopeleihin. Lohkon voitti Italia, joka voitti myös samassa turnauksessa hopeaa.

Vuoden 1974 maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnoissa Ruotsi pelasi samassa lohkossa Itävallan, Unkarin ja Maltan kanssa. Ruotsi ratkaisi ottelun Gelsenkirchenissä pelatussa ottelussa voittamalla klassisessa karsintaottelussa Itävallan. Ruotsi eteni täten lopputurnaukseen.

Lopputurnauksessa Ruotsi pelasi samassa lohkossa Uruguayn, Alankomaiden ja Bulgarian kanssa. Ensimmäinen ottelu Bulgariaa vastaan päättyi tasapeliin. Toinen ottelu Alankomaita päättyi myös tasapeliin. Viimeinen alkulohkon oma ottelu oli Uruguayta vastaan. Ottelu oli Ruotsin ensimmäinen voitto 3–0 tuloksella Roland Sandbergin (74') ja Ralf Edströmin (46', 77') tekemillä maaleilla. Ruotsi sijoittui alkulohkossa toiselle sijalle ja eteni näin ollen jatkopeleihin.

Jatko-otteluissa Ruotsi koki ensimmäisessä ottelussa tappion Puolaa vastaan lukemin 0–1. Tilanne Puolaa vastaan pelatun tappion jälkeen oli, että jos Ruotsi häviää Länsi-Saksaa vastaan yhden maalin erolla ja Jugoslavia voittaa Puolan niin Ruotsi pääsisi pronssiotteluun. Puolan voittaessa Jugoslavian 2–1, Ruotsin tuli voittaa isäntämaa Länsi-Saksa, sijoittuessaan lohkossa vähintään toiseksi.

Ottelu Länsi-Saksaa vastaan pelattiin Düsseldorfissa, jossa yleisökapasiteeti oli 66 500. Ruotsin hyökkääjä Ralf Edström vei joukkueensa 0–1 johtoon 24. peliminuutilla. Toisella puoliajalla Länsi-Saksa alkoi hallita enemmän peliä ja tuli tasoihin 52. peliminuutilla. Länsi-Saksa voitti ottelun lukemin 4–2. Ottelun jälkeen saksalaiset pelaajat kommentoivat, että ottelu Ruotsia vastaan oli heidän paras pelaamansa peli koko turnauksessa^lähde?. Viimeisen ottelunsa Ruotsi pelasi Düsseldorfissa Jugoslaviaa vastaan. Ruotsi voitti tämän ottelun lukemin 2–1. Ruotsi sijoittui lopputurnauksessa viidennelle sijalle. Joukkueen parhaimmat pelaajat turnauksessa olivat Ronnie Hellström, Bo Larsson ja Björn Nordqvist.

Ruotsi ei onnistunut pääsemään vuoden 1976 Euroopan-mestaruuskilpailuiden lopputurnaukseen. 11. toukokuuta 1976, Ruotsi hävisi ensimmäisen kerran vuoden 1937 jälkeen kotiottelussa Tanskalle.

Vuonna 1978 Ruotsi onnistui pääsemään kolmannen kerran peräkkäin maailmanmestaruuskilpailuihin. Ruotsi pelasi karsinnoissa samassa lohkossa Sveitsin ja Norjan kanssa. Karsintaottelut pelattiin vuosina 1976 ja 1977, ja Ruotsi onnistui pääsemään niiden jälkeen lopputurnaukseen. Lopputurnauksen ensimmäisessä ottelussa Ruotsi pelasi 1–1 tasapelin Brasiliaa vastaan, jossa Ruotsin ainoan maalin teki Thomas Sjöberg. 1–1 tulos oli lopputurnauksessa Ruotsin paras tulos, sillä sen jälkeen joukkue hävisi Itävallalle (0–1) ja Espanjalle (0–1). Ruotsi sijoittui alkulohkossaan viimeiseksi yhdellä pisteellä ja maalierolla 1–3. Jotkin huippupelaajat vuodelta 1974 olivat mukana turnauksessa, mutta uusiakin pelaajia oli mukana, kuten esimerkiksi Anders Linderoth, Hasse Borg ja Torbjörn Nilsson.

Onnistuneen 1970–luvun jälkeen, Ruotsi vaihtoi päävalmentajaa. Uudeksi päävalmentajaksi nousi Lars "Laban" Arnesson. Arnesson toimi ennen maajoukkueeseen tulemista Östers IF:n päävalmentajana. Ruotsi karsiutui pois vuoden 1982 maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksesta sijoituttuaan karsinnoissa kolmanneksi Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kanssa. Vuonna 1983 Ruotsi kohtasi Brasilian Göteborgissa pelatussa ystävyysottelussa, joka päättyi 3–3 tasapeliin. Ruotsi ei myöskään onnistunut nousemaan vuoden 1984 Euroopan-mestaruuskilpailuihin karsinnoista. Joukkue ei myöskään selviytynyt karsinnoista vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailuihin. Lars "Laban" Arnesson toimi päävalmentajana vuosina 1980–1986 ja hänen aikanaan Ruotsi ei onnistunut pääsemään yhtään kertaa lopputurnaukseen niin Maailman- kuin Euroopan-mestaruuskilpailuissakaan. Olle Nordin tuli Arnessonin tilalle päävalmentajaksi ja hänen aikanaan Ruotsi ei onnistunut pääsemään vuoden 1988 Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Ruotsi ei kaiken kaikkiaan onnistunut pääsemään mihinkään arvokilpailuihin 1980-luvulla. Vuonna 1990 Ruotsi pääsi kahdentoista vuoden tauon jälkeen vuoden 1990 maailmanmestaruuskilpailuihin sijoittumalla karsinnoissa ensimmäiseksi. Lopputurnauksessa Ruotsi hävisi alkulohkossaan kaikki ottelut Brasiliaa, Skotlantia ja Costa Ricaa vastaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun Ruotsi jäi ilman pisteitä maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksessa. Maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen Olle Nordin erosi tehtävästään ja Nisse Andersonista tuli väliaikainen päävalmentaja siihen saakka, kunnes uusi vakituinen päävalmentaja Tommy Svensson aloitti tehtävässään vuonna 1991.

Ruotsin toimiessa isäntämaana vuoden 1992 Euroopan-mestaruuskilpailuissa se myös pelasi ensimmäisen kerran kyseisessä turnauksessa. Ruotsi pelasi samassa lohkossa Tanskan, Ranskan ja Englannin kanssa. Ruotsi eteni alkulohkosta välieriin, mutta välierissä Ruotsi hävisi Saksaa vastaan tuloksella 2–3. Näin ollen Ruotsi sijoittui turnauksessa neljänneksi, joka oli joukkueen paras sijoitus kyseisessä turnauksessa siihen mennessä.

Ruotsi selviytyi vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailuihin karsinnoista yhdessä Bulgarian kanssa. Ruotsi pelasi lohkossa B yhdessä Brasilian, Kamerunin ja Venäjän kanssa. Ensimmäinen ottelu Kamerunia vastaan oli päättyä 1–2 tappioon, mutta 75. peliminuutilla Martin Dahlin sai tehtyä maalin Henrik Larssonin syötöstä ja ottelu päättyi tulokseen 2–2. Seuraava ottelu oli Venäjää vastaan, jossa Venäjä pääsi johtoon aikaisessa vaiheessa rangaistuspotkulla. Ruotsi sai kuitenkin myös rangaistuspotkun, josta Tomas Brolin teki tasoitusmaalin. Martin Dahlin teki tämän jälkeen vielä kaksi maalia ja lopputuloksena Ruotsi voitti Venäjän tuloksella 1–3. Viimeisessä lohko-ottelussa oli vastassa Brasilia. Ottelu päättyi tasapeliin 1–1.

Ensimmäisessä jatko-ottelussa Ruotsi kohtasi Saudi-Arabian ja voitti sen tuloksella 3–1 Kennet Anderssonin tehdessä kaksi maalia ja Martin Dahlinin tehdessä yhden maalin. Puolivälieräottelu Romaniaa vastaan oli Ruotsin jalkapallokannattajille ikimuistoinen. Heti Ruotsin tehtyä johtomaalin toisella puoliajalla Romania nousi tasoihin ja ottelu jatkui jatkoajalle. Romanian Florin Răducioiu, joka teki Romanuan ensimmäisen maalin, teki myös toisen maalin lisäajan 101. peliminuutilla. Noin viiden minutin jälkeen Kennet Andersson onnistui tasoittamaan ottelun lukemiin 2–2. Rangaistuspotkukilpailu alkoi Håkan Mildin epäonnistuneella yrityksellä, mutta Thomas Ravelli onnistui torjumaan Romanian Dan Petrescun ja Miodrag Belodedicin yritykset. Ruotsi voitti lopulta rangaistuspotkukilpailun jälkeen koko ottelun. Välierissä Ruotsi kohtasi Brasilian, jolle se hävisi Romárion tekemällä ottelun ainoalla maalilla 80. peliminuutilla.

Pronssiottelussa Ruotsi sai vastustajakseen Bulgarian, joka oli hävinnyt Italiaa vastaan pelatussa välieräottelussa. Ruotsi teki ensimmäisellä puoliajalla neljä maalia ja toinen puoliaika oli maaliton. Ruotsi voitti lopulta pronssia koko turnauksessa ja se myös nousi FIFA-ranking listalla toiselle sijalle, marraskuussa 1994.

Vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen Ruotsilla oli vaikeuksia pysytellä samalla tasolla. Joukkue ei onnistunut pääsemään vuoden 1996 Euroopan-mestaruuskilpailuihin eikä myöskään vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailuihin. Karsinnat vuoden 1996 Euroopan-mestaruuskilpailuihin Ruotsi aloitti 0–1 vierasvoitolla Islannista, mutta sen jälkeen se hävisi kotiottelun Sveitsiä vastaan. Marraskuussa 1994 Tomas Brolin loukkasi jalkansa Unkaria vastaan pelatussa ottelussa. Keväällä 1995 jatkuneissa karsintaotteluissa, Ruotsi hävisi vierasottelun Turkkia vastaan ja pelasi 1–1 tasapelin Islantia vastaan. Kun Ruotsi pelasi 0–0 tasapelin Sveitsiä vastaan syyskuussa 1995, joukkue jäi virallisesti ulos turnauksesta.

Maailmanmestaruuskilpailut										Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T*	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut									Ei valittu
1934	Puolivälierät	8.	2	1	0	1	4	4		2	2	0	0	8	2
1938	Neljäs sija	4.	3	1	0	2	11	9		3	2	0	1	11	7
1950	Pronssia	3.	5	2	1	2	11	15		2	2	0	0	6	2
1954	Ei selviytynyt karsinnoista									4	1	1	2	9	8
1958	Hopeaa	2.	6	4	1	1	12	7		Valittu isäntämaaksi
1962	Ei selviytynyt karsinnoista									5	3	0	2	11	5
1966										4	2	1	1	10	3
1970	Lohkovaihe	9.	3	1	1	1	2	2		4	3	0	1	12	5
1974	2. kierros	5.	6	2	2	2	7	6		7	4	2	1	17	9
1978	Lohkovaihe	13.	3	0	1	2	1	3		4	3	0	1	7	4
1982	Ei selviytynyt karsinnoista									8	3	2	3	7	8
1986										8	4	1	3	14	9
1990	Lohkovaihe	21.	3	0	0	3	3	6		6	4	2	0	9	3
1994	Pronssia	3.	7	3	3	1	15	8		10	6	3	1	19	8
1998	Ei selviytynyt karsinnoista									10	7	0	3	16	9
2002	Neljännesvälierät	13.	4	1	2	1	5	5		10	8	2	0	20	3
2006	Neljännesvälierät	14.	4	1	2	1	3	4		10	8	0	2	30	4
2010	Ei selviytynyt karsinnoista									10	5	3	2	13	5
2014										12	6	2	4	21	18
2018	Puolivälierät	7.	5	3	0	2	6	4		12	7	2	3	27	9
2022	Ei selviytynyt karsinnoista									10	6	0	4	13	8
Yhteensä		12/22	51	19	13	19	80	73		141	86	21	34	280	129

*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.

**Kultainen taustaväri tarkoittaa joukkueen voittaneen kyseisen turnauksen.

***Punainen taustaväri tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Euroopan-mestaruuskilpailut										Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi	Kierros	Sija	O	V	T*	H	TM	PM		O	V	T	H	TM	PM
1960	Ei osallistunut									Ei osallistunut
1964	Ei selviytynyt karsinnoista									6	2	3	1	8	7
1968										6	2	1	3	9	12
1972										6	2	2	2	3	5
1976										6	3	0	3	8	9
1980										6	1	2	3	9	13
1984										8	5	1	2	14	5
1988										8	4	2	2	12	5
1992	Neljäs sija	4.	4	2	1	1	6	5		Selviytyi isäntämaana
1996	Ei selviytynyt karsinnoista									8	2	3	3	9	10
2000	Lohkovaihe	14.	3	0	1	2	2	4		8	7	1	0	10	1
2004	Puolivälierät	7.	4	1	3	0	8	3		8	5	2	1	19	3
2008	Lohkovaihe	10.	3	1	0	2	3	4		12	8	2	2	23	9
2012	Lohkovaihe	11.	3	1	0	2	5	5		10	8	0	2	31	11
2016	Lohkovaihe	20.	3	0	1	2	1	3		12	6	4	2	19	12
2020	Neljännesvälierät	10.	4	2	1	1	5	4		10	6	3	1	23	9
2024	Ei selviytynyt karsinnoista									8	3	1	4	14	12
Yhteensä		7/17	24	7	7	10	30	28		122	64	27	31	211	123

*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailuilla.

**Kultainen taustaväri tarkoittaa joukkueen voittaneen kyseisen turnauksen.

***Punainen taustaväri tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

• Kultaa 1948
• Pronssia 1924 ja 1952

• 1962–1965 Lennart Nyman
• 1966–1970 Orvar Bergman
• 1971–1979 Georg Ericson
• 1980–1985 Lars Arnesson
• 1986–1990 Olle Nordin
• 199000000 Nils Andersson
• 1991–1997 Tommy Svensson
• 1998–2004 Tommy Söderberg
• 2000–2009 Lars Lagerbäck
• 2009–2016 Erik Hamrén
• 2016–2023 Janne Andersson
• 2024–0000 Jon Dahl Tomasson

Seuraavat pelaajat on valittu Ruotsin joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Slovakiaa ja Viroa vastaan 11. ja 14. lokakuuta 2024.^[2]

Ottelut ja maalit päivitetty 8. syyskuuta 2024 Viroa vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.

#	Pel.	Pelaaja	Syntymäaika (ikä)	Ottelut	Maalit	Joukkue
1	1M	Jacob Widell Zetterström	11. heinäkuuta 1998 (ikä 26)	1	0	Derby County
12	1M	Viktor Johansson	14. syyskuuta 1998 (ikä 26)	3	0	Stoke City
23	1M	Kristoffer Nordfeldt	23. kesäkuuta 1989 (ikä 35)	18	0	AIK
–	1M	Robin Olsen	8. tammikuuta 1990 (ikä 34)	75	0	Aston Villa
2	2P	Alex Douglas	17. elokuuta 2001 (ikä 23)	2	0	Lech Poznań
4	2P	Isak Hien	13. tammikuuta 1999 (ikä 25)	14	0	Atalanta
5	2P	Gabriel Gudmundsson	29. huhtikuuta 1999 (ikä 25)	8	0	LOSC Lille
6	2P	Ludwig Augustinsson	21. huhtikuuta 1994 (ikä 30)	56	2	RSC Anderlecht
15	2P	Carl Starfelt	1. kesäkuuta 1995 (ikä 29)	11	0	Celta Vigo
–	2P	Emil Krafth	2. elokuuta 1994 (ikä 30)	48	0	Newcastle United
–	2P	Victor Lindelöf	17. heinäkuuta 1994 (ikä 30)	68	3	Manchester United
–	2P	Eric Smith	8. tammikuuta 1997 (ikä 27)	0	0	FC St. Pauli
7	3KK	Lucas Bergvall	2. helmikuuta 2006 (ikä 18)	3	0	Tottenham Hotspur
14	3KK	Anton Salétros	12. huhtikuuta 1996 (ikä 28)	7	0	AIK
16	3KK	Niclas Eliasson	7. joulukuuta 1995 (ikä 28)	3	0	AEK Ateena
18	3KK	Yasin Ayari	6. lokakuuta 2003 (ikä 21)	4	0	Brighton & Hove Albion
20	3KK	Hugo Larsson	27. kesäkuuta 2004 (ikä 20)	6	0	Eintracht Frankfurt
22	3KK	Sebastian Nanasi	16. toukokuuta 2002 (ikä 22)	4	1	RC Strasbourg
–	3KK	Jesper Karlström	21. kesäkuuta 1995 (ikä 29)	13	0	Udinese Calcio
10	4H	Gustaf Nilsson	23. toukokuuta 1997 (ikä 27)	7	3	Club Brugge
11	4H	Anthony Elanga	27. huhtikuuta 2002 (ikä 22)	19	3	Nottingham Forest
13	4H	Ken Sema	30. syyskuuta 1993 (ikä 31)	20	0	Watford
17	4H	Viktor Gyökeres	4. kesäkuuta 1998 (ikä 26)	22	10	Sporting CP
21	4H	Dejan Kulusevski	25. huhtikuuta 2000 (ikä 24)	41	3	Tottenham Hotspur

Pelaajat on järjestetty vuosikymmenittäin ensimmäisen pelatun maaottelun ajoittumisen mukaan. Suluissa nimen perässä on ilmoitettu pelattujen maaotteluiden määrä.^[3] Vähintään 50 maaottelua pelanneet löytyvät myös erilliseltä, maaottelumäärän mukaisesti järjestetyltä listalta.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin jalkapallomaajoukkue Wikimedia Commonsissa

• Ottelutilastoja (RSSSF)
• Pelaajatilastoja (RSSSF)
• Valmentajatilastoja (RSSSF)

Jalkapallon olympiavoittajat

1900 Upton Park FC	1904 Galt FC	1908  Iso-Britannia	1912  Iso-Britannia	1920  Belgia	1924  Uruguay
1928  Uruguay	1936  Italia	1948  Ruotsi	1952  Unkari	1956  Neuvostoliitto	1960  Jugoslavia
1964  Unkari	1968  Unkari	1972  Puola	1976  Itä-Saksa	1980  Tšekkoslovakia	1984  Ranska
1988  Neuvostoliitto	1992  Espanja	1996  Nigeria	2000  Kamerun	2004  Argentiina	2008  Argentiina
2012  Meksiko	2016  Brasilia	2020  Brasilia