Linnunlaulu (Helsinki)

Ilmakuva Linnunlaulusta.

Linnunlaulu (ruots. Fågelsången) on korkea kallioniemi Helsingin kantakaupungissa Eläintarhan puistoalueen kaakkoispuolella, Töölönlahden ja Eläintarhanlahden välissä. Alueelle luonteen antavat puistomainen korkea kalliomaasto, niin sanotut Linnunlaulun huvilat ja kalliota halkova syvä pääradan rautatiekuilu eli ”Linnunlaulun kanjoni”.

Linnunlaulun huvilat ovat viimeisinä jäljelle jääneet niin sanotuista Eläintarhan huviloista. Nimitystä Linnunlaulun huvila-alue on käytetty jo ainakin vuonna 1891.[1] Hallinnollisesti Linnunlaulu kuuluu Kallion kaupunginosan Linjojen osa-alueeseen.[2] Linnunlaulun alue on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnunlaulun huvilatila C. H. Nummelinin kartalla vuodelta 1876.

1800-luvulla Linnunlaulun kalliolla sijaitsi muun muassa Fogelsång (Linnunlaulu) -niminen huvilatila, joka on merkitty muun muassa C. H. Nummelinin vuonna 1876 laatimaan Helsingin osoite- ja matkailukarttaan.[4]

Vuonna 1877 Helsingin kaupunki määritti uuden maanjaon Eläintarhanlahden pohjoispuolella olevalle huvila-alueelle, jonka tilojen vuokra-aika päättyi. Alueella oli vuokratilat 38 Bredvik, 39 Ilola, 40 Grönudd, 41 Linnunlaulu, 42 Alppi, 44 Viksberg ja 45 Tallberg. Tämä uusi maanjako perustui Töölön puistoyhtiön jo vuonna 1865 teettämään, ruotsalaisen puutarha-arkkitehti Knut Forsbergin laatimaan suunnitelmaan, jossa Töölönlahden itäpuolinen alue jaettiin 14:ään aidattuun huvilatilaan.[5] Alue sai nimekseen Djurgårds villor (Eläintarhan huvilat / Eläintarhan villat). Eläintarhan huvila 8 sijoittui entisen Linnunlaulun huvilatilan alueelle.[6]

Eläintarhan huvilat on rakennettu etupäässä 1880- ja 1890-luvulla. Jo aikaisemmin alueella oli kuitenkin ollut muutamia rakennuksia, joista tunnetuin oli 1840-luvulla rakennettu, aikoinaan ravintolana ja kahvilana toiminut Vihreä huvila (Gröna villan).[7]

Eläintarhan huviloiden tonttien vuokra-aika päättyi 1940-luvulla, minkä jälkeen vuokra­sopimuksia jatkettiin pitkään vain vuodeksi kerrallaan. Rakennukset olivat pitkään purku-uhan alaisia, ja rautatien itä­puoliselle alueelle vahvistettiin vuonna 1943 uusi, kuitenkin toteuttamatta jäänyt asemakaavakin, jolla alue olisi pääosin muutettu puistoksi ja julkisten rakennusten tonteiksi.[8]

I.K.Inhan kuva junasta Linnunlaulun kallioleikkauksessa vuonna 1908. Rata oli tällöin vielä kaksiraiteinen.

Jo silloin, kun huvilat rakennettiin, rautatie kulki alueen poikki kallioon louhitussa kuilussa ja jakoi siten alueen kahtia. Myöhemmin rautatien kuilua on vielä useita kertoja levennetty, minkä vuoksi 1960-luvun lopulla osa huviloista purettiin.[7] Lisäksi alku­­peräisen Eläintarhan huvila-alueen itä­osasta purettiin 1960-luvulla neljä huvilaa myös sinne rakennetun Helsingin kaupunginteatterin tieltä.[7] Rautatien viereen on lisäksi aikoinaan, muun muassa Alvar Aallon keskustasuunnitelmassa 1960-luvulla, suunniteltu keskustasta Pasilaan johtavaa leveää liikenneväylää, Vapauden­katua, jonka tieltä olisi myös jouduttu purkamaan useita huviloita. Tämän tiesuunnitelman Helsingin kaupunginvaltuusto on kuitenkin hylännyt kahteen kertaan.[9] Viimeiset maaleikkaukset Linnunlaulussa tehtiin 1990-luvun lopulla Leppävaaran kaupunkiradan rakentamisen yhteydessä. Samalla rakennettiin radan yli uusi jalankulkusilta, joka siirrettiin paikalleen huhtikuussa 2000.[10]

Alkuperäisistä 15 Eläintarhan huvilasta on nykyisin jäljellä vielä seitsemän piha­rakennuksineen,[7] ja osa niistä on kunnostettu. Helsingin kaupunki on suojelemassa huvilat uudessa asemakaavassa.[11]

Alueen huviloita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1900 kartta: Eläintarhan huvilat.
Sininen huvila Töölönlahden vastarannalta katsottuna.

Eläintarhan huvilatonteilla on järjestys­numerot, jotka poikkeavat niiden nykyisistä osoite­numeroista. Huvilat 1–8 sekä 14–15 sijaitsivat rautatien itä-, huvilat 9–13 länsi­puolella.[7]

Huvila 1 sijaitsi lähimpänä Hakaniemen toria ja purettiin aikoinaan Ensi linja -kadun suunnitellun, mutta rakentamatta jääneen jatkeen tieltä. Huvilat 2–5 purettiin 1960-luvulla Kaupungin­teatterin uuden rakennuksen tieltä.[7]

Huvila 6 on useimmista muista poiketen kivirakenteinen ja sijaitsee Kaupungin­teatterin luoteis­puolella. Siinä toimii yksityinen naisten vanhain­koti Hedvig Sofiahemmet.[7]

Huvila 7 on myös kivi­rakenteinen ja rakennettiin alun perin sokeiden ammatti­kouluksi. Nykyään se on Helsingin kaupungin päivä­hoito­viraston käytössä. Sen pihalla lähempänä rautatietä sijaitsevassa puutalossa toimii päiväkoti.[7]

Huvila 9 oli alun perin yksityistalo, mutta vuonna 1929 sen osti Helsingin Diakonissalaitos, joka perusti sinne kehitysvammaisten lasten hoitokodin, Rinnekodin.[7] Myöhemmin Rinnekoti muutti pohjois-Espooseen. Huvilan omisti vuodesta 1977 lähtien Aulis Junes, joka kunnosti huvilaa hyvin hitaasti uhkasakkojen uhkaamana.[12]

Valkoinen huvila 10, nykyiseltä osoitteeltaan Linnunlauluntie 7, sijaitsee ranta­kalliolla aivan Töölönlahden rannalla. Nykyään se on nimeltään Kirjailijatalo Villa Kivi.Huvila on kirjailijoiden kaytössä ja Kivi-talo säätiön hallinnoima.[13]Sen eteläpuolella sijaitsee Sininen huvila (huvila 11), missä on taiteilijapariskunta Marja ja Jorma Heleniuksen asunto sekä heidän vuokralle tarjoamansa huoneisto. Sen piharakennuksessa toimii myös kahvila.[14][15]

Huvilassa 13 toimi Brummerska hemmet -niminen vanhainkoti. Se samoin kuin huvila 15 sekä Vihreä huvila purettiin 1960-luvulla rautatien levennystöiden tieltä.[7] Vuonna 1889 rakennetussa Eläintarhan huvila 14:ssä, joka sijaitsee Tokoinrannan puistoalueen reunalla, on Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen näyttely Linnunlaulun huviloista.

Huvila-alueen välittömässä läheisyydessä on myös Helsingin Diakonissalaitoksen rakennusryhmä.

Alueen tiet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnunlauluntien varrella on Jussi Valtakarin viisiosainen tila- ja ääniteos Linnun laulu vuodelta 2009.

Huvila-alueen vanha päätie on ollut Eläintarhantie, joka ulottui aikoinaan Hakaniemen torin luoteis­kulmasta Mannerheimin­tielle saakka. Se ylitti rauta­tien 1800-luvulla rakennettua ns. Linnun­laulun siltaa pitkin. Töölön­lahden koillis­kulmassa Eläin­tarhan­tie teki jyrkän mutkan siten, että sen loppuosa muodosti käytännössä Helsingin­kadun jatkeen, mutta oli myös Eläintarhan­tien niminen.

Kun rautatietä 1960-luvun lopulla levennettiin ja se samalla sähköistettiin, vanha Linnunlaulun silta purettiin ja korvattiin jalankulkusillalla. Nimi Eläin­tarhan­tie jäi tällöin vain rauta­tien itä­puoleiselle osalle tietä, joka samalla linjattiin osittain uudestaan, niin että se nykyisin johtaa Wallinin­kadulle. Rautatien länsi­puolella oleva tieosuus sai nimen Linnun­lauluntie, ja tien loppuosa Helsinginkadun päästä Mannerheimintielle muutettiin nimeltäänkin osaksi Helsinginkatua.[16][17] Aikaisemmin nimi Linnunlauluntie oli annettu rautatien itäpuolelle suunnitellulle, rakentamatta jääneelle kadulle.[16][8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 'Uusia huwilarakennuksia.', Uusi Suometar 3.6.1891 s. 3 digi.lib.helsinki.fi. Viitattu 18.3.2014.
  2. ↑ Aluejaot: Osa-alueet Helsingin karttapalvelu. Viitattu 17.11.2023.
  3. ↑ Linnunlaulun alueen ympäristöhistoriallinen selvitys (PDF) (s. 7) 2015. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 17.11.2023.
  4. ↑ Helsingin osoite ja opaskartta vuodelta 1897 commons.wikimedia.org. Viitattu 28.2.2014.
  5. ↑ Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta, 1875 - 1878, s. 233 hel.fi. Viitattu 7.3.2014.
  6. ↑ Helsingin opaskartta vuodelta 1900 hri.fi. Arkistoitu 6.3.2014. Viitattu 28.2.2014.
  7. ↑ a b c d e f g h i j Kaija Nenonen: Herrasväen ja työläisten kaupunki, Helsingin vanhoja kortteleita 2, s. 110-115. Helsingin Sanomat, 1983. ISBN 951-9135-03-0
  8. ↑ a b Asemakaava nro 2310 vuodelta 1943 Helsingin kaupungin Paikkatietopalvelu. Arkistoitu 31.10.2014. Viitattu 12.3.2012.
  9. ↑ Hirvikoski, Hannu: Linnunlaulun tarina, s. 189, 193. Edico, 2003. 951-97542-3-7
  10. ↑ Mustonen, Pertti & Rytilä, Pekka: Kaupunkiratakirja 2002 : Helsinki - Huopalahti - Leppävaara, s. 114. Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki, Ratahallintokeskus, 2002. ISBN 951-718-876-5
  11. ↑ Aulis Junes riiteli huvilastaan Helsingin kanssa vuosia – nyt kaupunki viimein tekee sen, mitä hän eläessään vaati Yle. Viitattu 20.7.2024.
  12. ↑ Salomaa, Marja: Linnunlaulun huvilan omistaja Aulis Junes on kuollut Helsingin Sanomat (www.hs.fi). 6.10.2023. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 6.10.2023.
  13. ↑ Linnunlaulun tarina, s. 157-159
  14. ↑ Linnunlaulun tarina, s. 163-164
  15. ↑ Riikonen, Jose: Kun majoitus on elämys. Helsingin Sanomat / Kesä, 20.5.2022.
  16. ↑ a b Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisija nro 24, s. 94,99,117-118. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  17. ↑ Asemakaava nro 6230 vuodelta 1969 Helsingin kaupungin Paikkatietopalvelu. Arkistoitu 17.6.2015. Viitattu 12.3.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Linnunlaulu (Helsinki).

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Linnunlaulu_(Helsinki)&oldid=22604074”