Energia Suomessa

Energian kokonaiskulutus Suomessa energialähteittäin vuonna 2021. Puupolttoaineet (Muut puupolttoaineet+Puun pienkäyttö), öljy ja ydinvoima ovat selvästi suurimmat energianlähteet.
Suomen sähkönkulutus energialähteittäin vuonna 2021.

Energia Suomessa käsittelee Suomen energian tuotantoon, kulutukseen ja jakeluun liittyviä asioita.

Energiankulutus asukasta kohti on Suomessa Euroopan unionin suurinta. Syitä ovat paljon energiaa kuluttava teollisuus (noin puolet kulutuksesta), korkea elintaso, kylmä ilmasto (lämmitykseen 25 % kulutuksesta) ja pitkät etäisyydet (liikenne 16 %).

Energiantuotannon tärkeimmät lähteet ovat puupolttoaineet, öljy ja ydinvoima.

Energiapolitiikka ja ilmastopolitiikka ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, sillä kasvihuonekaasupäästöistä noin 80 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja kulutuksesta, mukaan lukien liikenne. Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut yhteisön tavoitteisiin kasvihuonepäästöjen vähentämisestä, energiatehokkuuden nostosta ja uusiutuvien energialähteiden suosimisesta.

Vuonna 2021 uusiutuvan energian osuus energian kulutuksesta oli 42,1 prosenttia.[1] Kun tuohon lisätään ydinvoiman osuus (vuonna 2021: 18,2 prosenttia), 60,3 prosenttia Suomessa kulutetusta energiasta on päästötöntä.[2] Energiatuotanto muuttuu, koska kiviihiilen käyttöä on vähennetty ja hiilivoimaloita suljetaan, uudet sellu- tai biotuotetehtaat tuottavat mustalipeää ja tuulivoimalla on kasvutrendi. Vuonna 2017 Suomessa oli seitsemän suurta kivihiilivoimalaa, joista vain yksi tuotti sähköä pelkällä kivihiilellä.[3] Vuonna 2014 suljettiin Inkoon suuri kivihiilivoimala, joka oli Suomen suurin.[4]

EU-tavoitteena oli, että Suomen olisi katettava 38 prosenttia energiasta uusiutuvilla vuonna 2020.[5] Tämä tavoite ylitettiin.[6] Energia- ja ilmastostrategian mukaan hiilen energiakäytöstä luovutaan Suomessa vuoteen 2030 mennessä.[7]

Energiankulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen energiankulutus energialähteittäin 1960-2021
Suomen sähkönkulutus energialähteittäin 1990-2021
Energian loppukäyttö Suomessa sektoreittain vuonna 2021.
Stora Enson Oulun tehtaat.

Energian kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2021 oli Tilastokeskuksen mukaan 1 358 PJ (petajoulea) eli 377 TWh (terawattituntia). Kokonaiskulutus kasvoi seitsemällä prosentilla vuodesta 2020.[8] Siirto- ja muuntohäviöiden jälkeen lasketusta loppukäytöstä teollisuus käyttää 45,3 %, rakennusten lämmitys 27,0 %, liikenne 15,4 % ja muut 12,2 %.[9]

Energiankulutus asukasta kohti on Suomessa Euroopan unionin suurinta. Syitä ovat paljon energiaa kuluttava teollisuus, korkea elintaso, kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet. Energiankulutuksen kasvu pysähtyi 2000-luvulla ennen kaikkea teollisuuden muutosten takia. Raskas teollisuus on vähentynyt ja teollisuuden energiatehokkuus parantunut. Uusia energiankuluttajia ovat kansainvälisten yritysten laskentakeskusten konesalit.[10]

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri teollisuuden aloista eniten energiaa käyttävät paperiteollisuus (270 PJ vuonna 2020), metalliteollisuus (65 PJ), öljynjalostus (42 PJ) ja kemianteollisuus (38 PJ).[11]

Metsäteollisuus käyttää puuta sekä raaka-aineena että energianlähteenä. Se käyttää suuren osan Suomen puupolttoaineesta. Metalliteollisuudessa suurimman osan energiasta kuluttaa rauta- ja terästeollisuus. Värimetallien, kuten kuparin, jalostus kuluttaa suuren määrän ennen kaikkea sähköenergiaa. Kemianteollisuudessa sähköä kuluu eniten muovituotteiden ja teollisuuskaasujen valmistukseen elektrolyysillä.[12]

Asuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asumisen energiankulutuksesta 68 % meni tilojen lämmitykseen, 15 % käyttöveden, ja 5 % saunan vuonna 2018. Sähkölaitteet ja ruoanlaitto veivät 13 %. Asuminen muodosti 20 % energian loppukäytöstä. Vapaa-ajan asunnot olivat mukana luvuissa. Asuminen kulutti 66 TWh, edellisvuosia vähemmän mutta enemmän kuin ennätyslämpimänä vuonna 2015.[13]

Lämmitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusten lämmityskustannuksia vertaillaan lämmitystarvelukujen avulla. Ne lasketaan ulkoilman ja sisätilojen lämpötilaerosta. Laskennallinen sisälämpötila on tässä +17 °C, lämpötilaero siitä todelliseen lämpötilaan katsotaan tulevan mm. erilaisten laitteiden hukkalämmöstä ja auringon lämmityksestä.[14] Vertailukauden 1981–2010 keskimääräinen lämmitystarveluku on Etelä-Suomessa noin 4 000 vuorokausiastetta, Oulun korkeudella noin 5 000 ja Lapissa yli 6 000 vuorokausiastetta.[15]

Asuinrakennuksissa käytetty energiamäärä on kasvanut, kun väkiluku ja asumisväljyys ovat lisääntyneet. Toisaalta vanhoja, vetoisia rakennuksia poistuu käytöstä ja uusien rakennusten energiatehokkuus on parempi. Siksi lämmitykseen käytettävän energiamäärän arvioidaan vähenevän 20–25% vuosina 2010–2050.[16]

Kaukolämmön tuotanto kiinteistöjen lämmitykseen aloitettiin 1960-luvulla. Nykyään yli puolet kiinteistöjen lämmitysenergiasta on kaukolämpöä.[17]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne käyttää noin 16 % Suomen energiankulutuksesta. Suurin osa liikenteen energian kulutuksesta muodostuu tieliikenteestä. Tieliikenteen energiankulutus on viime vuosina hieman alentunut ja fossiilisten polttoaineiden osuus kulutuksesta on kääntynyt laskuun. Biopolttoaineiden energiasisällön osuus liikenteen polttonesteistä on velvoitettu olemaan nyt 18 % ja kasvamaan vuoteen 2029 mennessä 30 prosenttiin. Fossiilittoman liikenteen tiekartan mukaan kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt puolitetaan vuoteen 2030 mennessä ja liikenne muutetaan nollapäästöiseksi viimeistään vuoteen 2045 mennessä.[18] [19]

Pääteiden varrella sijaitsevilla pikalatauspisteillä on suuri merkitys sähköautoilun yleistymisen kannalta. Niinpä valtio tukee niiden lisäämistä. Keväällä 2022 pisteitä oli 700–800, ja suunnitteilla oli noin 500 uutta latauspistettä.[20]

Tuonti, vienti ja hinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Energian tuonti ja vienti Suomessa (1 000 M€)[21]
Vuosi Tuonti Vienti Erotus
2010 9,8 4,3 5,6
2011 13,6 5,6 7.9
2012 13,4 6,3 7,1
2013 13,8 7,0 6,9
2014 12,3 6,2 6,1
2015 7,7 3,7 4,1
2016 7,3 3,9 3,3
2017 8,9 4,8 4,1
2018 10,7 5,4 5,3
2019 10,3 5,7 4,6
ref Tilastokeskus: 1000 M€ = tuhat miljoonaa eli miljardi €/v
Huom: Tuonti-vienti € ei vastaa kulutusta
sillä jalostetun tuotteen arvo kasvaa

Energiaan tuonnin ja viennin erotus vuodessa oli 2011–2014 yli 6 miljardia euroa ja 2015–2017 noin 4 miljardia euroa. Tuonnin ja viennin arvoa ei voi suoraan verrata energian kulutuksen määriin, koska jalostetun tuotteen arvo kasvaa. Energian vientiin 2010–2017 sisältyi etenkin moottoribensiini ja keskitisleet, joiden yhteisarvo vaihteli 2,6–5,4 miljardia €.[21]

Vuonna 2014 Suomeen tuotiin erilaisia energiatuotteita 10 miljardin euron arvosta, joka oli 25 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurimman tuontimaan Venäjän osuus tuonnin arvosta oli noin 61 prosenttia. Myös energiatuotteiden vienti pieneni 25 prosenttia, ja sen arvo oli 5,2 miljardia euroa. Kolme neljäsosaa energiatuotteiden viennistä kohdistui EU-maihin.[22]

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvion vuodelta 2007 mukaan Suomen suurin haaste on energiavarmuus eli tuontiriippuvuus ja riippuvuus yhdestä tuontimaasta.[23] Huoltovarmuuden ylläpitämiseksi Suomessa on päätetty vuodesta 2013 alkaen pitää tuontipolttoaineita varastossa viiden kuukauden normaalikulutusta vastaava määrä. Maakaasu vaati oman erityisjärjestelynsä, koska sitä ei voida varastoida Suomen maaperään, kuten esimerkiksi Keski-Euroopassa tehdään. Ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin tulee kattaa kulutus kaikissa tilanteissa, myös sähköntuonnin ollessa estyneenä.[24] Kaasuntoimitusten katkeamisten varalta teollisuus on valmistautunut käyttämään muuta polttoainetta, käytännössä polttoöljyä. Maakaasua korvaavaa kaasua voidaan tarvittaessa valmistaa putkiverkostoon Porvoossa sijaitsevassa ilmapropaanilaitoksessa, tai tuoda maahan nestemäisenä.[25]

Vuonna 2022 sähkön kuluttajahinta Suomessa oli Euroopan keskitason alapuolella, se oli 18. korkein 28 maan joukossa. Kun maan yleinen hintataso otetaan huomioon, suomalaisten maksama hinta on vielä halvempi.[26]

Syyskuussa 2015 E95-bensiinin hinta oli EU:n korkeimpien joukossa: kalliimpaa bensiiniä oli Alankomaissa, Britanniassa, Italiassa ja Tanskassa.[27] Samaan aikaan diesel oli Suomea kalliimpaa Britanniassa, Italiassa ja Ruotsissa.[28][29]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 liikennepolttonesteiden hinta nousi rajusti. Kesällä 2022 ne olivat yli 50% kalliimpia kuin vuotta aikaisemmin. Syksyä kohti hinta lähti laskuun.[30]

Energianlähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tärkeimmät energialähteet vuoden 2021 aikana olivat puupolttoaineet (30 % kokonaiskulutuksesta), öljy (19 %), ydinenergia (18 %), hiili (6 %), maakaasu (6 %), vesivoima (4 %) ja turve (3 %). Tuulivoimalla katettiin kaksi prosenttia kulutuksesta, muilla energialähteillä yhteensä 7 prosenttia.[2]

Puupolttoaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kulutetusta energiasta noin neljännes tuotetaan puupolttoaineella.[31] Polttoaineeksi ei kasvateta varsinaisia energiapuumetsiä, vaan suurin osa puupolttoaineesta syntyy joko metsäteollisuuden sivutuotteina tai hakkuiden yhteydessä. Metsäteollisuudesta saadaan energiakäyttöön puun kuorta ja sahanpurua sekä selluntuotannon sivutuotetta mustalipeää. Nämä käytetään yleensä teollisuuden omissa voimalaitoksissa. Metsähaketta syntyy sekä harvennushakkuissa että päätehakkuiden yhteydessä oksista ja kannoista.[32]

Vuonna 2013 kiinteistä puupolttoaineista käytettiin kolmasosa (18 TWh) pienpoltossa eli (asuin-, teollisuus-, maatalous- ja palvelurakennukset) ja energialaitoksissa kaksi kolmannesta (36 TWh).[33]

Suomen itsenäisyyden alusta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti metsistä hakattiin lähinnä polttopuuta. Metsäteollisuuden puunkäyttö syrjäytti myöhemmin polttopuun.[17]

Öljy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porvoon jalostamon säiliöalue ja öljysatama kuvattuna ilmasta heinäkuussa 2011.

Toinen Suomen kahdesta suurimmasta energialähteestä on öljy, jonka osuus energian kokonaiskulutuksesta on 20–25 %.[31][34] Osuus on yksi kehittyneiden teollisuusmaiden eli OECD-maiden pienimmistä.[35]

Suomessa toimii kaksi öljynjalostamoa, Porvoon öljynjalostamo ja Naantalin jalostamo. Lähes kaikki Suomessa jalostettava raakaöljy tuodaan Venäjältä Primorskin öljyterminaalista säiliöaluksilla. Runsas kolmannes jalostetusta öljystä menee vientiin.[35]

Öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttö alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Kasvu hidastui energiakriisin aikana 1970-luvulla.[17]

Ydinvoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teollisuuden Voima Oyj:n omistama Olkiluodon ydinvoimalaitos Eurajoella tuottaa kahdella ydinvoimalaitosyksiköllä noin 18 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Kuvaan on visualisoitu myös nykyisin käytössä oleva kolmas laitosyksikkö.
Pääartikkeli: Ydinvoima Suomessa

Ydinvoimaa tuottavat viisi toimivaa ydinvoimalaitosyksikköä. Laitosyksiköistä kolme on Satakunnassa, Eurajoen Olkiluodossa ja toiset kaksi Itä-Uudellamaalla, Loviisassa. Näiden voimaloiden yhteenlaskettu nettosähköteho on 4 369 megawattia.[36]

Suomen ydinvoimalat ovat vuosina 2000–2014 tuottaneet sähköä vuosittain 21,4–22,7 TWh, joka on ollut vuodesta riippuen 27–35 prosenttia Suomen tuotannosta ja 24–28 prosenttia maan kulutuksesta.[37]

Suomen hallituksen kansallinen energia- ja ilmastostrategia keväältä 2013 näkee ydinvoiman puhtaan energian muotona, jonka avulla voidaan vähentää esimerkiksi kivihiilen käyttöä ja kasvihuonepäästöjä.[38]

Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitosyksikkö aloitti toimintansa Loviisan Hästholmenissa vuonna 1977 ja toinen Olkiluodossa 1979. Loviisan toinen yksikkö otettiin käyttöön vuonna 1981 ja Olkiluodon toinen yksikkö vuonna 1982.[39] Fennovoima päätti lokakuussa 2011 Suomen kuudennen yksikön rakentamisesta Pyhäjoelle.[40] Sillä oli vaikeuksia saada rakennuslupahakemukseen vaadittavaa 60 prosentin kotimaista omistusosuutta.[41] Tilanne näytti ratkeavan Fortumin tulolla Fennovoiman osakkaaksi.[42] Hankkeesta luovuttiin ja Fennovoima irtisanoi sopimuksen Rosatomin kanssa keväällä 2022.[43]

Hiilivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hiilivoima Suomessa

Hiilivoima kattaa Suomessa yli 10 prosenttia primäärienergiasta. Kivihiilen osuus sähköntuotannosta on vaihdellut 11 ja 21 prosentin välillä. Kaukolämmöstä ja siihen liittyvästä sähköstä tuotetaan kivihiilellä 26–27 prosenttia. Kivihiilen käyttö on keskittynyt suuriin voimalaitoksiin.[44] Kivihiiltä on tuotu Suomeen ennen kaikkea Venäjältä (3 428 000 tonnia vuonna 2013), Puolasta (302 000 tonnia vuonna 2013), Kazakstanista (105 000 tonnia vuonna 2013) ja Tšekistä (302 000 tonnia vuonna 2013).[45]

Ukrainan kriisin takia EU kielsi kivihiilen tuonnin venäjältä elokuusta 2022 alkaen.[46]

Maakaasu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Maakaasu Suomessa
Maakaasuputki on merkitty maastoon vahinkojen välttämiseksi.

Maakaasun käyttöalue Suomessa ulottuu Kaakkois-Suomesta pääkaupunkiseudulle, Pirkanmaalle ja osaan läntistä Uuttamaata. Maakaasuputkiverkosto kattaa Suomen kaakkois- ja eteläosan. Tällä alueella maakaasun osuus lämmön- ja sähköntuotannon polttoaineista on noin 30 % primäärienergian käytöstä ollen koko maan primäärienergian käytöstä noin 10 %. Maakaasun osuus sähkönhankinnasta vuonna 2013 oli 13 %. Maakaasulla on myös merkittävä osuus erityisesti kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa, mutta myös kaukolämmön tuotannossa sekä lauhde- ja erillissähkön tuotannossa.[47]

Maakaasu tuli Suomeen Venäjältä Länsi-Siperiasta kahdella rinnakkaisella putkella. Suomessa maakaasua varastoidaan ainoastaan putkiverkkoon vuorokausivaihteluiden tasaamiseksi.[47] Tuonti alkoi vuonna 1974. Maahantuojana ja tukkumyyjänä toimii Gasum Oy.[48]

Maakaasun toimitus Venäjältä lopetettiin toukokuussa 2022. Gasum alkoi toimittaa maakaasua Balticconnector-yhdysputken kautta muista hankintalähteistä.[49] Venäjän ilmoitettua kaasutoimitusten katkaisusta Suomi tilasi kelluvan lng-terminaalin. Kaasun kulutus kuitenkin romahti.[50]

Turve

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Turve Suomen energiantuotannossa

Kotimaista turvetta käytetään varsinkin kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön ja lämmön yhteistuotannon polttoaineena. Nykyään rakennettavat leijukerrostekniikkaan perustuvat polttolaitokset soveltuvat hyvin puun ja turpeen yhteiskäyttöön. Ilmastopolitiikan takia näiden voimaloiden kannattaa suosia puupolttoainetta. Toisaalta turpeen käytöllä on aluepoliittinen merkitys.[51]

Turpeen käyttö energiantuotannossa kasvoi 1980- ja 1990-luvulla, kun haluttiin tukea kotimaista energiantuotantoa. Tuotantoluvut nousivat 1980-luvun alun alle 20 terajoulesta vuoden 2007 yli 100 terajouleen. 2010-luvulla alkoi väheneminen, ja vuonna 2020 kulutus oli noin 40 terajoulea.[52]

Vuonna 2020 turpeen osuus Suomen sähköntuotannosta oli kolme prosenttia.[53]

Vesivoima

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Imatran vesivoimalaitos on eniten sähköä tuottava vesivoimalaitos Suomessa.
Katso myös: Luettelo Suomen vesivoimalaitoksista

Suomessa on käytetty vesivoimaa 1300-luvulta asti. Aluksi kosket pyörittivät myllyjä ja sahoja. Sähkön tuotanto vesivoimalla alkoi Tampereella vuonna 1891.[54]

Vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli 1950- ja 1960-luvulla 90 prosenttia. Säädettävyys ja varastoitavuus tekee siitä edelleen tärkeän osan energiantuotantojärjestelmää.[55] Suomen vesivoimalat ovat vuosina 2000–2014 tuottaneet sähköä vuosittain vesitilanteesta riippuen 9,5–16,9 TWh, joka on ollut vuodesta riippuen 12–25 prosenttia Suomen tuotannosta ja 11–20 prosenttia maan kulutuksesta [56].

Suomessa on yli 220 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on noin 3 100 megawattia.[55] Suurimmat voimalat ovat Imatrankoski (186 MW) ja Kemijoen Petäjäskoski (182 MW). Imatrankoski tuottaa sähköä vuodessa noin 1 000 gigawattituntia, Petäjäskoski vajaat 700 GWh.[57]

  • Suomen puupolttoaineiden kulutus 1960–2021
    Suomen puupolttoaineiden kulutus 1960–2021
  • Suomen öljyn kulutus 1960–2021
    Suomen öljyn kulutus 1960–2021
  • Suomen ydinvoiman kulutus 1960–2021
    Suomen ydinvoiman kulutus 1960–2021
  • Suomen hiilen kulutus 1960–2021
    Suomen hiilen kulutus 1960–2021
  • Suomen maakaasun kulutus 1960–2021
    Suomen maakaasun kulutus 1960–2021
  • Suomen turpeen kulutus 1960–2021
    Suomen turpeen kulutus 1960–2021
  • Suomen vesivoiman kulutus 1960–2021
    Suomen vesivoiman kulutus 1960–2021

Muu uusiutuva energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Uusiutuva energia Suomessa

Suomen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Osatavoitteena on, että uusiutuvan energian osuus Suomen energiantuotannossa kasvaisi vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin Suomen energiankulutuksesta.[58] Osana Sanna Marinin hallituksen tavoitetta tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2035 pyritään saamaan aikaan lähes päästötön sähkön- ja lämmöntuotanto 2030-luvun loppuun mennessä.[59]

Vuonna 2020 uusiutuvan energian osuus energiankulutuksesta oli 42,1 %.[60]

Uusiutuvaa energiaa on biopolttoaineiden ja bioenergian tuotanto, jätteiden poltto energiaksi, maalämmön tai aurinkoenergian talteenotto, tuulivoiman ja vesivoiman tuotanto sekä muihin uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto.[61] Näistä puupolttoaineen ja vesivoiman osuus koko energiatuotannosta on merkittävä jo nyt.[31] Uusiutuvasta energiasta 83 prosenttia on puupohjaista bioenergiaa. Metsäteollisuuden jäteliemet ovat suurin uusiutuvan energian lähde Suomessa. 14 prosenttia uusiutuvasta energiasta tuotetaan vesivoimalla.[62]

Biopolttoaineet ja bioenergia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU-direktiivissä biopolttoaineeksi sanotaan biomassasta tehtyjä neste- tai kaasumaisia liikenteen polttoaineita. Yleisimpiä raaka-aineita ovat sokeriruoko, maissi, soija, auringonkukansiemenet, puuhake, selluloosa, öljypalmu, elintarviketeollisuuden ja biojätekeräilujäte. Näistä elintarviketuotantoonkin kelpaavat aineet lasketaan biopolttoaineiden ensimmäiseen sukupolveen. Toisen sukupolven polttoaineiden raaka-aineina käytetään pääasiassa yhdyskuntajätteitä tai muiden teollisuusalojen prosesseista syntyviä tähteitä.[63]

Pelloilla kasvatettavaa ruokohelpiä voidaan käyttää samoissa voimaloissa turpeen ja puun kanssa. Se on Suomen tärkein peltoenergiakasvi.[64] Kotimaista kasviöljyä voidaan käyttää lämmitysöljyn korvikkeena. Kasveista voidaan tehdä myös etanolia polttoaineeksi.[65]

Vuonna 2018 Äänekosken biotuotetehdas nosti uusiutuvan energian osuutta Suomessa noin kahdella prosenttiyksiköllä.[66]

Maalämpö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalämmöksi sanotaan sekä maaperään, kallioon tai veteen varastoitunutta auringon lämpöä että maapallon ytimestä peräisin olevaa fissioenergiaa. Maalämpöä käytetään pientalojen lämmitykseen pumppaamalla jäätymätöntä liuosta sähköpumpulla joko syvässä kaivossa, pintamaassa tai läheisessä vesistössä kiertävässä putkistossa. Pumpun energiankulutuksen takia maalämpölämmitys lisää sähkönkulutusta; se vastaa noin kolmannesta lämmitysenergiasta.[67]

Maalämpöjärjestelmistä noin 60 % asennetaan kaivoon, 30 % pintamaahan ja vajaa 10 % vesistöön.[67]

Aurinkoenergia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Aurinkoenergia Suomessa

Aurinkoenergiaa on käytetty Suomessa jo pitkään 12 V järjestelmissä esimerkiksi kesämökeillä.[68]

Vuonna 2015 nimellisteholtaan Suomen suurin aurinkosähkövoimala oli Helsingin Kivikon hiihtohallin katolla oleva yli 800 kilowatin laitos.[69] Solarigo rakensi 24 000 aurinkopaneelin aurinkovoimalan (huipputeholtaan 13 megawattia) osaksi Juurakko-hybridipuistoa vuosina 2022–2023.[70]


Tuulienergia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tuulivoima Suomessa

Suomi on tuulivoiman laajamittaiselle rakentamiselle tuulioloiltaan ja muilta teknisiltä edellytyksiltään esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna hieman epäedullisempaa aluetta, mutta rakentamaton tuulivoimapotentiaali on vielä suuri.[71]

Vuonna 2014 tuulivoimalla tuotettiin noin prosentti koko energiankulutuksesta.[31] Tuulivoimaloiden lukumäärä ja yhteiskapasiteetti on kasvanut erityisen voimakkaasti 2010-luvulla.

Suurin osa tuulivoimaloista sijaitsee Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla ja Satakunnassa.[72][73]

Geoterminen energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen Maan sisempien kerrosten lämpöä hyödyntävä laitos Espoossa otetaan suunnitelmien mukaan käyttöön lokakuussa 2020.[74] Laitoksessa pumpataan vettä useiden kilometrien syvyyteen lämpenemään ja näin saatu lämpö käytetään kaukolämpönä. Muita vastaavia laitoksia on suunnitteilla useilla paikkakunnilla.[75]

Erotuksena maalämpöön joka on osittain maaperään sitoutunutta auringon energiaa, geoterminen energia on kokonaiusuudessaan planeetan ytimestä pumpattavaa lämpöenergiaa, joka syntyy siellä radioaktiivisissa prosesseissa.[76]

Biokaasu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biokaasua käytetään paitsi liikennepolttoaineena, sitä voidaan käyttää myös teollisuuden tarpeisiin tai kaukolämmön tuotantoon maakaasun tapaan. Esimerkiksi Forssassa Saint-Cobanin (aiemmin Isover) lasivillatehtaalla käytetään biokaasua joka valmistetaan läheisellä Envor Groupin biokaasulaitoksella. Envorin tärkeimmät paikalliset raaka-aineen lähteet ovat HKScanin Forssan teurastamo sekä kotitalouksien erilliskeräilystä tuleva biojäte. Edellä mainittujen lisäksi Envor käsittelee merkittäviä määriä jätevesilaitosten puhdistamolietteitä sekä elintarviketeollisuuden, kaupan ja tukun biojätteitä.[77][78]

  • Suomen muut uusiutuvat kulutus 1960–2021
    Suomen muut uusiutuvat kulutus 1960–2021
  • Suomen tuulivoiman kulutus 1960–2021
    Suomen tuulivoiman kulutus 1960–2021

Sähkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen sähköverkon kantaverkon omistaa ja sen kehityksestä vastaa Fingrid Oyj.
Pääartikkeli: Sähkö Suomessa

Sähköntuotanto valaistukseen alkoi Suomessa jo vuonna 1882, Finlaysonin tehtaalla Tampereella.[79] Vuonna 1917 sähköä kulutettiin Suomessa 205 gigawattituntia.[17] Vuoteen 2013 mennessä kulutus kasvoi lähes neljäsataakertaiseksi, noin 84 000 gigawattituntiin. Sähkön käyttö kasvoi nopeimmin maailmansotien välisenä aikana, ja kasvu jatkuu edelleen. Yhä suurempi osa energiasta kulutetaan sähkönä. Teollisuus käyttää sähköstä yli puolet, sähkölämmitykseen käytetään nykyään kymmenen prosenttia sähköstä.[17][80]

Pääosa sähköstä tuotettiin vielä 1960-luvulla vesivoimalla. Lämpövoimaa alettiin tuottaa aluksi hiilellä ja öljyllä, myöhemmin tulivat mukaan turve, maakaasu ja 1970-luvun lopulta alkaen ydinvoima.[17]

Sähköntuotanto ja -kulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sähkö asukasta kohti Suomessa (kWh/as.[81][82][83]
EU-15 Kulutus Tuotanto Foss. Ydin UE-Bio Bio+jäte UE %
2004 17 346 16 409 7 061 4 344 2 954 2 050 28,8 %
2005 16 674 13 436 4 459 4 432 2 705 1 840 27,3 %
2006 17 782 15 410 6 135 4 444 2 803 2 028 27,2 %
2008 17 036 14 612 5 182 4 345 3 356 1 727 29,8 %
Ero 2004–2008 −310 −1 797 −1 879 +1 +402 −323 −
Ero 2004–2008 −2 % −11 % −27 % 0 % 14 % −16 % +1 %-yks.
* UE-Bio sisältää vesivoiman, tuulivoiman, aurinkosähkön ja geotermisen sähkön
* UE % = (uusiutuvan sähkön oma tuotanto / sähkön kulutus) * 100 %

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomen sähkönkulutus jakautui seuraavasti: teollisuus 53 % (metsä: 30,7 %, metalli: 9 %, kemia: 7,6 % ja muut: 5,9 %), kotitaloudet 25 %, palvelut 19 % ja häviöt 3 %. Vuonna 2006 kotitaloussähkön kulutus oli noin 11 % kokonaiskulutuksesta ja siinä valaistuksen osuus oli merkittävin ja elektroniikan osuus kasvoi eniten vuosina 1993–2006.[84]

Ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonmuutos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2020.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2020.

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin kolme neljäsosaa tulee energiasektorilta.[85] Vuonna 2013 kokonaispäästöt vastasivat 60,6 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä (CO2-ekv.), josta energiasektorin osuus oli 47,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv.[86]

Suomen maakohtainen velvoite osana EU-maiden yhteistä taakanjakoa Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 on rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt keskimäärin perusvuoden (1990) tasolle. Suomi on Tilastokeskuksen tietojen mukaan saavuttamassa piukkaa tämän tavoitteen. Toista velvoitekautta (2013–2020) varten tehtiin useita muutoksia Dohan osapuolikokouksessa joulukuussa 2012. EU:lla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella yhteinen 20 prosentin vähennystavoite.[86]

Pienhiukkaset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienhiukkasia, joiden koko vaihtelee muutaman nanometrin kokoisesta molekyyliryppäästä näkyvään pölyhiukkaseen, pidetään nykyisin tärkeimpänä terveyteen vaikuttavana ympäristötekijänä. Noin puolet ilmakehän pienhiukkasista syntyy ihmisen toiminnasta: liikenteessä, teollisuudessa ja energiantuotannossa. Suomessa puun pienpoltto on merkittävin yksittäinen hiukkaslähde.[87] Myös ilmaan päästetyt typpidioksidi- ja rikkidioksidikaasut muuntuvat pienhiukkasiksi.[87][88] Vuonna 2013 energiantuotanto tuotti Suomessa 61 % hiukkaspäästöistä ja 73 % pienimpien hiukkasten (PM2.5) päästöistä, 95 % rikin oksidien päästöistä ja 52 % typen oksideista.[89]

Ilmatieteen laitoksen mukaan pienhiukkasten pitoisuustasot ovat Suomessa hyvin matalat.[90]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen energiapolitiikan kolme peruslähtökohtaa ovat energia, talous ja ympäristö.[91] Energia- ja ilmastopolitiikka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, sillä 80 % kasvihuonekaasujen päästöistä tulee energiasektorilta. 2000-luvulla jokainen hallitus on tehnyt kaudellaan energia- ja ilmastopoliittisen strategian. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selonteon energia- ja ilmastopolitiikasta vuosina 2001, 2005, 2008 ja 2013.[92]

Osana EU:ta Suomi on mukana eurooppalaisessa energia- ja ilmastopolitiikassa, jonka keskiössä on 20–20–20-tavoite: vuonna 2008 päätettiin vähentää kasvihuonekaasuja 20 prosentilla, nostaa uusiutuvan energian osuus keskimäärin 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta (Suomen osalta 38 %) ja parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Suomi on mukana kansainvälisen energiajärjestön IEA:n öljynjako- ja huoltovarmuusjärjestelmissä ja sitoutunut useiden kansainvälisten toimielinten, kuten NEA, IAEA ja Euratom, kautta laajaan ydinenergia- ja ydinvalvontayhteistyöhön.[91]

Uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle on maksettu tuotantotukea niin sanottuna syöttötariffina Suomessa vuodesta 2011 alkaen. Tukea on maksettu tuulivoimaloille, biokaasuvoimaloille ja puupolttoainevoimaloille.[93] Tuulivoimaloiden osalta järjestelmää alettiin sulkea vuonna 2015 taloudellisista syistä.[94]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vuoden 2021 energiankulutus palautui koronavuoden jälkeen normaalille tasolle Tilastokeskus 14.12.2022
  2. ↑ a b 12vq -- Energian kokonaiskulutus energialähteittäin (kaikki luokat), 1970-2021 Tilastokeskus PxWeb-tietokanta 14.12.2022
  3. ↑ Hiilivoimalat hupenevat Suomen kartalta, Kauppalehti
  4. ↑ Jättihiilivoimala suljettu, kahden laitoksen kohtalo auki, Suomen Kuvalehti
  5. ↑ Antti Koistinen: Kiihtyvä sellunkeitto nosti uusiutuvan energian tuotannon ennätyslukemiin viime vuonna Yle. 2018. Viitattu 28.12.2022.
  6. ↑ Suomi ylitti vuoden 2020 tavoitteensa – uusiutuvan energian osuus loppukulutuksesta nousi 44,6 prosenttiin Tilastokeskus. 16.12.2021. Viitattu 28.12.2022.
  7. ↑ Heidi Sullström: Selvitys: Kivihiilen kieltolain kiirehtiminen voisi nostaa kaukolämmön hintaa selvästi – Helsingissä 5–10 % korotus, Vaasassa jopa 20 % Yle. 2018. Viitattu 28.12.2022.
  8. ↑ Suomen virallinen tilasto (SVT): Vuoden 2021 energiankulutus palautui koronavuoden jälkeen normaalille tasolle Energian hankinta ja kulutus. 14.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2022.
  9. ↑ 12vk -- Energian loppukulutus sektoreittain, 1970-2021 15.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2022.
  10. ↑ Energiankulutus ei enää kasva Ympäristöhallinto. 22.4.2015. Viitattu 1.10.2015.
  11. ↑ Liitetaulukko 2. Teollisuuden energiankäyttö toimialoittain vuonna 2020 1.11.2021. Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2022.
  12. ↑ Energian käyttö Suomen teollisuudessa (pdf) (Archive.org) Tampereen teknillinen yliopisto. 2009. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 13.10.2015.
  13. ↑ Asumisen energiankulutus laski edelleen vuonna 2018 stat.fi. 21.11.2019.
  14. ↑ Mitä ovat lämmitystarveluvut? Julkinen sektori. Motiva. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 12.10.2015.
  15. ↑ Lämmitystarveluku eli astepäiväluku Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.10.2015.
  16. ↑ Göran Koreneff & muut: Energiatehokkuuden kehittyminen Suomessa (pdf) 2014. VTT. Viitattu 13.10.2015.
  17. ↑ a b c d e f Energian käyttö ja lähteet 1917-2007 Tietoa teemoittain. Tilastokeskus. Viitattu 14.10.2015.
  18. ↑ Tieliikenteen energiankulutus Autoalan tiedotuskeskus. Viitattu 28.12.2022.
  19. ↑ Kotimaan liikenteen energiankulutus Traficom. 13.12.2022. Arkistoitu 28.12.2022. Viitattu 28.12.2022.
  20. ↑ Valtio panostaa valtakunnalliseen pikalatausverkostoon – jopa 500 uutta latausasemaa iltalehti. 6.5.2022. Viitattu 28.12.2022.
  21. ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat : 004 -- Energian tuonti ja vienti alkuperämaittain
  22. ↑ Energian kokonaiskulutus laski 2 prosenttia viime vuonna Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus.. 23.3.2015. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2015.
  23. ↑ Energy Policies of IEA Countries – Finland – 2007 (Arkistoitu – Internet Archive). Executive Summary, IEA 26.3.2008. (englanniksi) (PDF)
  24. ↑ Toiminnan perusteet Energiahuolto. Huoltovarmuuskeskus. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 15.10.2015.
  25. ↑ Huhtanen, Jarmo: Riippuvuutta Venäjästä liioiteltu – Suomi pärjäisi hyvin ilman venäläisiä polttoaineita ([vanhentunut linkki]) Helsingin Sanomat. 30.10.2015. Arkistoitu 6.11.2015. Viitattu 31.10.2015.()
  26. ↑ Electricity prices for household consumers Eurostats. 2022. Viitattu 28.12.2022.
  27. ↑ Consumer prices per litre (inclusive of duties and taxes) Euro-Super 95 14/09/2015 (PDF) European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  28. ↑ Consumer prices per litre (inclusive of duties and taxes) Automotive gas oil (Diesel oil) 14/09/2015 (PDF) European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  29. ↑ Weekly Oil Bulletin European Commission. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  30. ↑ Bensiinin ja dieselin hinta ennätyskorkealla vuoden 2022 toisella neljänneksellä Tilastokeskus. Viitattu 28.12.2022.
  31. ↑ a b c d Energian kokonaiskulutus energialähteittäin Energian hankinta ja kulutus. ISSN=1799-795X. 2. vuosineljännes 2015.. Tilastokeskus. Viitattu 1.10.2015.
  32. ↑ Metsäenergia Energiateollisuus. Arkistoitu 22.10.2016. Viitattu 2.10.2015.
  33. ↑ Torvelainen, J.: Metsähaketta käytettiin 8,7 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2013 (PDF) Metsätilastotiedote. 8.7.2014. Metla. Arkistoitu 17.4.2018. Viitattu 2.10.2015.
  34. ↑ Energian kokonaiskulutus laski 2 prosenttia vuonna 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.10.2013.
  35. ↑ a b Öljy Suomen kansantaloudessa Öljy & Bio. Öljy- ja biopolttoaineala ry. Arkistoitu 12.9.2017. Viitattu 2.10.2015.
  36. ↑ Nuclear Power in Finland World Nuclear Association. Viitattu 11.7.2024.
  37. ↑ Sähkön hankinta ja kokonaiskulutus 1960-2017 pxdata.stat.fi. 2017. Arkistoitu 9.2.2018. Viitattu 8.2.2018.
  38. ↑ Kansallinen energia- ja ilmastostrategia (PDF) 20.3.2013. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 1.10.2013.
  39. ↑ Olkiluoto 3 lykkääntyy jälleen - säännöllinen sähköntuotanto alkaa 2021 19.12.2019. Yle Uutiset. Viitattu 19.5.2020.
  40. ↑ Fennovoiman ydinvoimala tulee Pyhäjoelle 5.10.2011 (päivitetty 8.6.2012). Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
  41. ↑ Fennovoimalle uusi omistaja Kroatiasta Talouselämä. 30.6.2015. Viitattu 2.10.2015.
  42. ↑ Fortum osallistuu Fennovoima-hankkeeseen (Ylen uutinen) yle.fi. 5.8.2015. Viitattu 20.12.2015.
  43. ↑ Pyhäjoen voimalan työt päättyvät, Fennovoima irtisanoi sopimuksen Rosatomin kanssa – Hankkeeseen kulunut tähän mennessä 600–700 miljoonaa euroa Helsingin Sanomat. 2.5.2022. Viitattu 28.12.2022.
  44. ↑ Kivihiili energia.fi. Energiateollisuus ry. Arkistoitu 11.8.2010. Viitattu 21.10.2009.
  45. ↑ Energian tuonti alkuperämaittain 2013 (taulukko 11.3) Energian hankinta ja kulutus. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2015.
  46. ↑ Kivihiilen tuonti Venäjältä EU:hun loppuu elokuussa – mutta paljon rahakkaammat öljy ja kaasu jäivät yhä pakotteiden ulkopuolelle Yle. 8.4.2022. Viitattu 28.12.2022.
  47. ↑ a b Maakaasu energia.fi. Energiateollisuus. Arkistoitu 22.10.2016. Viitattu 11.10.2015.
  48. ↑ Maakaasua on virrannut Suomeen 40 vuotta (Archive.org) Etelä-Saimaa. 2014. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.10.2015.
  49. ↑ Maakaasun tulo Venäjältä Suomeen loppui Yle. 21.5.2022. Viitattu 28.12.2022.
  50. ↑ Hartikainen, Jarno: Suomeen tulevalta kelluvalta lng-terminaalilta puuttuvat asiakkaat, valtiolle sadan miljoonan lasku Helsingin Sanomat. 11.12.2022. Viitattu 28.12.2022.
  51. ↑ Turve energia.fi. Arkistoitu 22.10.2016. Viitattu 3.10.2015.
  52. ↑ Hannu Tikkala ym.: Turpeen energiakäyttö vähenee huimaa vauhtia Yle. 20.4.2021. Viitattu 1.1.2022.
  53. ↑ Sähkön tuotanto energialähteittäin 2020 Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2022.
  54. ↑ Vesivoiman historiaa Voimaa koskesta – Suomen vesivoimarakentamisen vaiheita. Kemijoki. Viitattu 15.10.2015.
  55. ↑ a b Vesivoima Energia.fi. Energiateollisuus ry. Arkistoitu 24.10.2015. Viitattu 3.10.2015.
  56. ↑ Sähkön hankinta energialähteittäin 1990–2014 (Excel) (Tilastokeskuksen Energia 2014 -taulukkopalvelu) pxweb2.stat.fi. 2015. Viitattu 20.12.2015.[vanhentunut linkki]
  57. ↑ Jukka Lukkari: Teho nyt 185 MW ja nousee vielä - Imatra palasi vesivoimaloiden ykköseksi (digilehden tilaajille) Tekniikka & Talous. 2014. Viitattu 15.10.2015.
  58. ↑ Uusiutuva energia Suomessa Energia.fi. Viitattu 3.10.2015.
  59. ↑ Hallituksen ilmastopolitiikka: kohti hiilineutraalia Suomea 2035 Ympäristöministeriö. Arkistoitu 1.1.2022. Viitattu 1.1.2022.
  60. ↑ Uusiutuvan energian käyttö kiihtyi, ero fossiiliseen energiaan jo 8 prosenttiyksikköä (Työ- ja elinkeinoministeriö tiedote) Valtioneuvosto. 31.1.2023. Viitattu 23.5.2023.
  61. ↑ Ympäristöliiketoiminnan tuoteluokitus 2013 Tilastokeskus. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 3.10.2015.
  62. ↑ Uusiutuvien energiamuotojen edistäminen (PDF) (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 213/2010) vtv.fi. Arkistoitu 25.8.2016. Viitattu 12.10.2025.
  63. ↑ Biopolttoaineet oil.fi. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 3.10.2015.
  64. ↑ Ruokohelpi Motiva. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.10.2015.
  65. ↑ peltobiomassat Motiva. Arkistoitu 13.1.2016. Viitattu 3.10.2015.
  66. ↑ Tero Valtanen, Historiallinen käänne Suomessa: Uusiutuvasta energiasta tulee fossiilisia suurempi jo ensi vuonna, Yle uutiset 17.9.2017
  67. ↑ a b Maalämpöpumppu, MLP Motiva. Arkistoitu 3.10.2015. Viitattu 2.10.2015.
  68. ↑ Aurinkosähkö Aurinkosähköä Suomeen. Viitattu 18.10.2015.
  69. ↑ Juuti, Petteri: Aurinkosähkön suomenennätys tuplaantuu 11.5.2015. Yle uutiset.
  70. ↑ Juurakko Hybridipuisto Solarigo Systems FI. Viitattu 23.7.2023. (englanniksi)
  71. ↑ Tuulivoiman mahdollisuudet Suomessa. Lausunto (pdf) 10.4.2001. Electrowatt-Ekono Oy, Jaakko Pöyry Group /Lumituuli. Viitattu 17.10.2015.[vanhentunut linkki]
  72. ↑ Wind energy statistics in Finland 2013 (PDF) (s. 4, 6, 7 ja 18) 2014. VTT. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
  73. ↑ Suomen tuulivoimatilastot VTT. Viitattu 4.10.2015.
  74. ↑ Ajankohtaista Geolämmöstä, Geolämpö (St1:n projektisivu) st1.fi. Arkistoitu 13.5.2020. Viitattu 19.5.2020.
  75. ↑ Anni Tuominen: Syvyyksiin yltävät poraukset jatkuvat ensi kuussa Espoon Otaniemessä 11.8.2019. Hämeen Sanomat. Viitattu 25.10.2019.
  76. ↑ Geoterminen energia Energia.fi. Viitattu 28.12.2022.
  77. ↑ Biokaasuntuotantoa kolmessa laitoksessa Envor. Viitattu 28.12.2022.
  78. ↑ Hannula, Eeva: Biojätteen määrä Forssan Kiimassuolla kasvaa – St1 puolestaan pohtii Hämeenlinnan biojalostamon tulevaisuutta Yle. 9.5.2022. Viitattu 28.12.2022.
  79. ↑ Lehtimäki, Heidi: Sähkövalo Finlaysonille Koskesta voimaa. Tampereen yliopisto. Arkistoitu 10.8.2018. Viitattu 18.10.2015.
  80. ↑ Fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvoi sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2013 Tilastokeskus. Viitattu 18.10.2015.
  81. ↑ Energiläget i siffror, Energy in Sweden, Facts and figures 2006 (Arkistoitu – Internet Archive) ET2006_44.pdf
  82. ↑ Energiläget i siffror, Energy in Sweden, Facts and figures 2007 (Arkistoitu – Internet Archive) taulukko 25 ET2007_50.pdf
  83. ↑ Energiläget i siffror 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) Taulukko.26 ET2008:20 Energimyndigheten
  84. ↑ Kotitalouksien sähkönkäyttö 2006. Tutkimusraportti 2.10.2008. Adato energia oy:n, Energiateollisuus ry:n ja TTS tutkimuksen projekti. Helsinki: Adato energia, 2008. ISBN 978-952-9696-41-3.
  85. ↑ Suomen päästöt Ilmasto-opas. Arkistoitu 12.8.2016. Viitattu 4.10.2015.
  86. ↑ a b Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2013 Tilastokeskus. Viitattu 4.10.2015.
  87. ↑ a b Juha Pekkanen, Timo Lanki, Jussi Lampi: Hengitysilma, kirjassa H. Mussalo-Rauhamaa, J. Pekkanen, J. Tuomisto, H.S. Vuorinen (toim.): Ympäristöterveys. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 2020, ss. 41-69
  88. ↑ Pienhiukkaset Ilmanlaatuportaali. Viitattu 4.10.2015.
  89. ↑ Ilman epäpuhtauksien päästöjen jakautuminen Suomessa sektoreittain vuonna 2013 Ilman epäpuhtauksien päästöt Suomessa. Viitattu 4.10.2015.
  90. ↑ Pienhiukkaset Ilmatieteenlaitos. Viitattu 11.1.2022.
  91. ↑ a b Energia Energia- ja ilmastostrategiat. 29.1.2015. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 4.10.2015.
  92. ↑ Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Työ- ja elinkeinoministeriö. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 4.10.2015.
  93. ↑ Syöttötariffi Motiva. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 4.10.2015.
  94. ↑ Syöttötariffijärjestelmä sulkeutumassa tuulivoimaloiden osalta 3.9.2015. Työ- ja elinkeinoministeriö. Arkistoitu 6.9.2015. Viitattu 4.10.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Energiakomissaari vaatii Suomelta lisäselvityksen turvedieselistä
Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Energia_Suomessa&oldid=22649542”